Vaikka päivä on vielä nuroi, niin kämppä laitettu siivouksella kuosiin ja pesukone hyrrää ! Ajattelin nyt siisteyden keskellä pienen hetken ottaa taukoa ja kirjoitella blogiini.
Viikon työputki selätetty, mutta huomenna pitäis taas jaksaa. Onneks sitten odottaakin pitkät vapaat ja pääsee kunnolla vapaista nauttimaan. Vapaat mulla aika hyvin menee kämppää siivoillessa. Koska isäntä tekee töitä kotona, niin jälkiä saa siivota ihan kiitettävästi... Musta tuntuu, että sillä se ajatusmaailma on vähän, että kun akka on, nii akka myös siivoaa :D Jos mä voisin päivät pitkät kotona viettää ja kuluttaa aikaa kunnolla itteeni, tää huusholli kyllä näyttäiski siltä joka päivä :)
Karvaa kyllä riitääa, koska kaks koiraa taloudesta löytyy. Eikä tietenkää pienemmästä päästä... Joten imuria sais mauutenki täällä näytellä vähintää joka toinen päivä !
Tänään olis sellainen päivä, kuin kp 12/35(-38) yk 2. Tosin varmaan täytyy olla noita yk -laskematta... Kyllä hän sitä toivoo, että tärppi nopeasti taas tulis, mutta asiaa ei osaa ottaa muuten "tulee jos on tullaksee". Jotenki se ajatus tuntuu höpsöltä, koska itsehän tässä ressaan... Vaikka isäntäkin lapsen haluais, mutta ei siitä kumminkaa paineita ota. ÄÄH! Miten mä saisinki ton ajatusmaailman ??
Ja mitä kiertopäiviin tulee, nii edellinen kierto venähti todennäköisesti kemiallisen raskauden vuoksi... Mistä mä tiiän ? En nyt muista mikä kp, sen r-testin tein... Vessan valossa ei mitään silloin näkynyt ja unohdin asian. Myöhemmin kun testiä luonnon valossa ikkunan edessä kattelin, nii hailakka haamu siinä oli :( Päätin, että seuraavalla kerralla testin teen vasta, kun menkat on sen viikon myöhässä. Saa nähdä miten sen mielen silloin malttaa. Isännälle en asiasta kertonut. En jaksa vaivata ja mitä sen nyt olis hyödyttäny...
Tässä tapauksessa noi kotitestit on kyllä kirous ! Nykypäivänä niin herkkiä, että haaleasti voi plussaa jo näyttää ennen kiinnittymistä. Mutta mikäs se prosentti oli, että moni nainen ei edes välttämättä tiedä raskaudesta, ellei aikasin satu testailemaan, ennen kuin menkat alkaa ? Tais olla hyvinkin 70-80 %, ellei jopa 90% ? No asiasta en hirveästi ole välittänyt, mutta kyllähän se vähän harmittaa. Hyvin olis tärppi voinnu jo tulla !
Mutta rauhallisin mielin täällä mennään nauttien keväästä, peittoja heilutellen ;D Ainaki melkein.... Ja tietysti myös kämpän ettimisen merkeissä. Tuntuu vaan, ettei mistään sopivaa löydy tai jos löytyy, nii lemmikit on kielletty... Noh, jos sekin sieltä kohta esiin pöllähtäis ja pääsis ennen kesää muuttamaan ja miettimään lisää tulevaisuuden haaveita ;)
Harvemmin on nyt tullut kirjoitettua, koska enemmän aikaa tällä hetkellä vievät työt ja oma arki...
Mutta kuulumisia tähän hetkeen ! Kp 39, muuttui kp1. Ei tärppiä tässä kuussa... Ota sitten naisen kehosta selvää, että miksi kierto venyi neljä päivää pidemmäksi, vaikka ovulaation olin bongaavinani.
Kuukautiset kumminkin poikkesi normaalista. Särkylääkettä kipuun ei tarvinut ottaa, mikä mun kohalla oli uutta. Ehkä tästä asiasta pitäis olla iloinen, kun kerran helpommalla pääs ;D Jostain mulla silmiin popsahti esiin, että vitamiineilla olisi vaikutusta kuukautiskipuun. Enään en vaa muista, että mitkä kyseiset vitamiinit siihen oli luokiteltu, mutta uskon, että osaa asialla kumminkin on. Vitamiineja, kun olen nyt säännöllisesti syönnyt.
No, se siitä aatoksesta....
Hyvin oon pystyny vauva-asiat sivuttamaan hetkellisesti. Tietysti taas muistutus asiasta tuli postissa, kun Vauva-lehden kerkesin mennä tilaamaan ennen, kun tieto tuulimunasta edes oli... Tai sitten muitten päivitykset FB, kun sovelluksen avaat. Onneks nekin on helppo sivuttaa, kun rullaa vaa eteenpäin. Tietysti kun noita raskauksia on alkanut tulemaan taas ilmi, sellaistenkin kohdalla, joille ei kyllä uskois... Tällöin myös herää kysymys, että miksi minä ? Miksei tolle olis voinnu käyä samalla tavalla, kun mulle ? Miksi se saa pitää sen, mitä mä kovasti halusin ? Olo tuntuu taas julmalta... Jotenki sitä jaksaa asioista iloita toisten puolesta, mutta sitten sisimmässää haluis, että joku muukin kokis saman. Ymmärtäis oikeesti, ettei elämä aina oo yhtä tanssimista....
Hyvin ankeeta tekstiä tähän aikaa päivästä, mutta valitettavan totta nuo ajatukset...
Mä itte elän tällä hetkellä niin erilaista elämää, kun kaverit. Ne jaksaa vielä viikonloput baarissa notkua ja eihän ne muuta teekkään, kun biletä. Siks mulla ei oikeestaan mitään vertaistukea ole, koska eihän ne osaa samaistuu mun tunteisii ja oloihin. Enkä jaksa niitten kans asiasta keskustella, koska eivät ymmärrä. Mut mitäs mä teen ? Käyn töissä ja palaan kotii miehen vieree, ehkä saatan yhden sipukan nauttia, mutta sekin harvoin ja seuraavana päivänä takas töihin. Ei mulla tunnu muuta elämää olevankaa. Tietysti asiaa vaikuttaa myös se, että kotoonta keskustaa on se 50km ja nyt suunnitellaa paluuta takasin, koska tää ei ollutkaa hyvä juttu.... Ihan vaan sen takia, koska sähkölaskut kuukaudessa ollut yli 200e, ja onneks ollaan vuokralla !!!
Mutta miks mä sen lapsen tähän haluisin kasvatettavaks ja ottaa siitä koko elämän vastuun ? Siks, koska musta tuntuu, että juuri se antais mulle arjen elämää. En väitä ettenkö olis tyytyväinen, mutta joku tuolla mun sisäsällä sanoo, että se on mun puuttuva palanen. Ja tietysti seki, että oon aina halunu lapsen tehdä nuorena. Ja siihenkin asiaan on monia perusteita. Mutta kumminkin. Ja tietysti se lapsi kasvattaa sua vielä lisää monella tasolla :) En tiedä voiko vääriä perusteita olla, mutta haave pikkuisesta on suuri.
Armeijan aikaa mä sain hyvin vähennettyä alkoholia. Lomilla ei jaksanu ryypätä, koska seuraavana päivänä olis ollu kauhea olo ja loma olis menny pilalle mun kohdalla. Mielummin nautin ja otin rennosti miehen kainalossa ja höpötin sille viikon tapahtumat. Eli kännissä oon viimeks ollu syyskuussa -14, kun synttäreitä juhlin. Muuten alkon käyttö on jäänny. Mutta sitten nää ihmiset, ketkä on baarissa asunut ja bilettäny aina kun mahdollista, nii ilmoittaa FB, että pienokainen tulossa. SIIS MITÄ ?! Ite oon henkisesti jo valmistautunu pidemmän aikaa ja sit multa viedään se matto jalkojen alta...
Mulla olis taas niin paljon sydämellä, mutta hirveetä romaania ei viittis aina kirjoitella ja pitäis yrittää kirjoittaa useammin, ettei aina näin pitkiä tekstejä tuliskaa ! Huhuh... Jos tässä asiassa ottais itteää niskasta kiinni ;)
Ja vaikka mun elämä voi kuulostaa hyvin ykstoikkoselta, oon silti tyytyväinen :) Mä en tarvi ympärille sitä isoa ihmisporukkaa, enkä hirveesti jaksa kavereitten kanssa olla, koska se olis aina se baari ja ryyppääminen. Tuntuu että henkisesti mä olen vanhempi, ku muut mun ikäset...
Yritän palata taas pian kirjoituksen pariin ! :)
Pitkään aikaan en ole saannut kirjoitusta aikaiseksi, mutta tänään ajattelin taas ajatuksia jaella :)
Jälkitarkastuksessa oli kaikki ok. Koska neuvolan kautta aika oli varattu, niin meillä päin ei voinnut ultrausta tehdä. En tiedä onko muualla sama homma, mutta sisäisesti lääkäri tutki ja totes, että kaikki ok ja kohtu on enemmän taaksepäin. Mutta sillähän ei vaikutusta asiaan ole.
Nyt tällä hetkellä kp 35/30-35. Tosin jos aikasempiin ovisoireisiin on viittausta, niin kierto varmasti venyy päivällä tai kahdella. Raskaustestin kyllä eilen malttamattomana tein, mutta nega sieltä tupsahti.
Oireet kovasti jatkunut oviksen jälkeen... Rinnat olleet turvoksissa, mutta ei ole aristanut ja hieman jotakin muutosta nännien alueella on. Vihlaisuja alavatsassa ilmennyt nyt jonkun aikaa ja tuntuu molemmissa nivusissa asti ja alavatsa välillä kramppailee. Alaselässä myös ihmeellistä kipuilua ollut ja eilen yht'äkkiä alkoi pyörryttämään. Ruokaa oon alkanu iltaisin takkaamaan ja illalla noi vatsan tuntemuksetki on alkaneet. Lämpö ollut koholla oviksesta asti. Tosin nyt alkanut laskemaan ? Ja ihmeellisiä palelu-kohtauksia tulee välillä, vaikka ei kylmä oliskaan. Voihan tää tietysti olla menkkoihin viittaavaa. Kovasti nyt jännitetään uutta tärppiä !
Negatiivisista ajatuksista on hyvin päästy yli ja henkinen kipu alkaa helpottaa. Tietysti tämä ihana vauvakuumekkin voisi alkaa rauhoittumaan... Jos tässä kuussa ei tärppiä tullut, niin toivottavasti osais vähän ottaa rennommin ja ajatella, että tulee, jos on tullakseen. Eikä jännittäis asiaa enempää. Miten asia voikin häiritä henkistä puolta näin paljon ? Ja tietysti tässä itsensä vainoharhaiseksikin luulee, koska uusi raskaus olisi niin toivottu...
Pääsiäinen menny vapaita nauttiessa ja tänään alkais taas karu arki kolmella yövuorolla ja tuntuu, ettei työputkelle loppua näy ! Noh... Toivottavasti töitä tehdessä sais taas ajatuksia nollattua ja hetkellisesti unohtais, mitä tässä odotellaan.
Uutta asuntoa pitäis taas alkaa etsimään, mutta yhtää ei vaivaa jaksais asian eteen nähdä, koska kolme kuukautta sitten muutettiin. Isot tulevaisuuden suunnitelmat ovat tulleet tässä parin viikon aikana ja kovasti toivonkin, että asiat menis hyvin, sen asian suhteen. Mutta siitä en vielä viitsi kertoa enempää ;) Kaikki vielä avointa ja uutta !
Ihmeellistä mylläystä tässä taas mennään, mutta toivottavasti ajatuksiinkin tulee pian selvyyttä.
Oikein mukavaa kevättä kaikille ! Toivottavasti auringon valoa riittää ja päästään nauttimaan keväisistä keleistä ja kohta nauttimaan kesästä :) Kuullaan pian !!
.jpg)
.jpg)
