Oikeastaan millään kuukaudella tai päivällä ei ole väliä, koska eniten odotan lomaa ja rentoutumista. Kyseisen loman alkuun olisi vielä ensi viikko painettava töitä ja lauantaina pääsee ottamaan varaslähtöä kahden viikon lomalle. Kyseinen loma on mulle ensimmäinen vakituisena työntekijänä !
Tänään KP16 ja oletettu ovis olisi KP 18-19, kiertojen 31-32 mukaan. Miten mulla sattuukin olemaan vapaata just silloin !
Mun ajatukset tällä hetkellä ovat hankalia ja ristiriitaisia. Ne ei pyöri taas missään muussa, kun mahdollisessa raskaudessa... Niin kuin näyttää olevan edellisessä tekstissäkin. Mistä saisi hetken lepoa ja lohtua asiaan ? Kuka voisi ajatukset katkaista ja vaihtaa aihetta ?
Ajatukset saivat varmaan alkunsa, kun kävimme kaverilla, jolla oli ihana 6-7kk vanha poika ! Noh, kyseinen ihminen tietysti sai tietää silloin tammikuussa raskaudestani ja kertoi isännälle hyviä vinkkejä, miten tulisi mun kanssa sitten pärjäämään. Noh, toivottavasti se oppitunti pysyy vielä mielessä ! Eikä asia tietenkään yksin saannut vaikutusta. Kyseinen kaveri kysyi tietysti, että miten meidän vauva-haaveet, vai ovatko jo nurin menneet. Otin parempaa asentoa, kun seisoskelin ja katselin isäntää kulmien alta hieman kysyvästi ja varovasti, että vastaa sinä... "Sillä meinigillä mennään, että tulee jos on tullakseen."
Kyllä, niin hän se on. Näin me ollaan sovittu, mutta mun on vaikeeta antaa sitä aikaa ! Etenkin nyt kun kierrot on aika hyvin jo selvillä ja mahdolliset tärppipäivät selvitetty ! Mun täytyis vain saada unohdettua asia hetkeks. Eihän meillä mikään kiire ole ?
Mielenkiinnosta tänään ovitikun tein ja vahvenemaan päin. Taka-ajatuksena mulla on, että innostaisin tuon isännän pupuilemaan nyt, ihan kunnolla ;) Tai tässä huomisen päivän ja kahden seuraavan aikana. Jotenkin sisällä sellainen fiilis, että tämä on meidän kierto ! Kunpa mun aikeet vain tuottais tulosta ja isäntä ei nyt täysin laamaantuisi :D
On se hyvä, että miehillä on helppoa ;) Eihän ne voi ymmärtää, että mitä raskaus naiselle voi tarkoittaa. Tai mitä ajatuksia naiset käyvät päänsä sisällä, eivätkä halua vaivata ukkoa "tyhmillä" ajatuksilla ? Vai olenko liian hienotunteinen ja pakkaan ajatukset vain sisällenni ?
Kyllä. Olen pitänyt ajatuksia paljon sisälläni, enkä ole niistä isännän kanssa puhunut. Asia helpottuu jo siinä, kun saan kiroittaa ajatuksiani täällä. Aina se helpottaa ja jaksan taas hetken, kunnes tulee lisää sisäisiä patoutumia. Vai ajattelnko vain liikaa raskautta ja vauva-haaveita ?
Ja aivan ! Mulla on ikävä sitä aikaa, kun olin raskaana. Se ajatus, se tunne ! Mä tunsin itteni silloin niin ernegiseksi, vaikka väymys painokin pitkin päivää. Jaksoin herätä uuteen päivään ja mitein vain sitä pikkuisen kasvua sisälläni. Milloin vatsa alkaa näkyä ja miltä tulen näyttämään. Ja voih, kun pääsee ostelemaan niitä pieniä vaatteita ja itselleen äitiysvaatteita. Ihanaa, ihanaa, ihanaa ! Kaikki oli silloin ihanaa ! Nyt tunnen tyhjyyttä ja kurjuutta. Jotain on multa viety ja riistetty. Naiseuttani on loukattu. Tunnen oloni tyhjäksi ja saamattomaksi. Ei ole mitään minkä vuoksi jaksaisi jatkaa...
Silloin mä oikeesti tunsin eläväni ja olin tottunut ajatukseen, että meistä tulee jotain suurta jollekkin. Mutta loppu peleissä, mun ajatukset ovat synkkiä, eikä valoa tunnu näkyvän. Kauan todellinen henkinen selvityminen kestää ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti