Vaikka kuinka sitä yrittäis, ettei mahdollinen raskaus mielessä pyörisi, niin ei. Nää päivät taitaa madella ja tunnit menee liian hitaasti... Voisko olla jo ens viikko ?
Ehkä mun täytyis vain elää tässä hetkessä, eikä miettiä. Haluisin nopeesti päästä jo muuttamaa ja alottaa 'uuden luvun' taas elämässä. Yleensä se tärppi tulee siinä vaiheessa, kun ei jaksa stressata. Musta tuntuu, että tää mun 'plussan odotus' ja päivien laskeminen vaikuttaa... Ja se miten se vaikuttaa on vaikutus just siinä 'tekemisessä'.
Petipuuhat ei jaksa hirveesti enää kiinnostaa... Selitys todennäköisesti on juuri tässä. Ehkä mun täytyis oikeesti ottaa hieman askelta taaksepäin ja jättää vauva-haaveet hetkeks. Ihan vain oman mielenterveyden vuoksi.
Asiaan varmasti vaikuttaa myös se, että tuntuu, ettei tuo isäntäkään hirveesti tuonne lakanoiden väliin houkuttele... Enkä tarkoita, että joka kerta miehen täytyis aloitus tehdä, mutta omasta mielestäni petileikkejä on ollut vähän. Mutta eihän aina haluta. Mutta tuntuu, että sekin tähän vaikuttaa... Alku kuusta olin vielä intoa täynnä ja varma, että tässä kuussa tärppi tulisikin. Kaikki se lähti kumminkin hiipumaan, kun tärppi-päivät läheni ja meininki kuivu.
Missäköhän mallilla tää meijän parisuhde oikeesti on ? Vai onko kaikki taas mun villiä kuvitelmaa, että joku asia ei oo nyt hyvin ? Tietysti isännän kanssa asioista täytyis puhua, mutta ennustaa jo voin, että asiasta varmaan riita puhkeisi tai jos ei, niin mulle tulis kumminkin paska fiilis keskustelun jälkeen, koska tunnen toisin...
Joskus mun mielessä pyörii myös ajatus, että en haluais lasta. Enimmäkseen musta taas tuntuu, että se olis enemmän kuin tervetullut. Mihin mä oon tän pääni kanssa joutumassa ? Tunnen paljon ristiriitaisia tunteita, samalla myös vihaa. Ehkä en vielä henkisesti oo kunnolla palautunu vuoden alun koettelemuksesta... Jokainen uusi plussa-uutinen foorumilla herättää mussa pettymystä/vihaa. Miksei se vois olla mun plussa ?
Jokaiselle se plussa tulee aikanaan. Miksei se joulukuun plussa voinnut olla iloinen uutinen ? Olihan se iloinen uutinen, mutta sen plussan tuoma uutinen ei niinkään.
Viikonlopun aikana ajattelin kyllä kokeilla, että mitä raskaustesti sanoo... Ajattelin, jos kokeilisi Clear Blue-Digital testiä viikkonäytöllä. Kyseisen testin pitäis näyttää 1-2 viikkoa, jos tärppi olisi onnistunut. Tai sitten ei välttämättä mitään. Jos sitten malttais jäädä tätiä odottamaan ? Voihan se olla, ettei mahdollinen raskaus edes vielä näkyisi, mutta jos sitten saisin pääkopan rentoutumaan. Ettei menkat myöhästy mahdollisen stressin vuoksi...
Yritetään saada 'stressi' selätettyä ja mieltä virkeämmäksi ! Ankeat ajatukset yksin ollessa ja sateen sattuessa.
Suuria odotuksia mulla ei tästä kierrosta ole, koska ovulaatio tuli todella heikosti käytettyä hyödyks... Kumminkin joku tuolla alitajunnassa mahdollinen raskaus kumminkin kummittelee. Yrtiän ajatella neutraalisti, ettei pettymystä tulis. Kyllähän sitä toivoo, ettei ne menkat alkaiskaan ja pääsis iloitsemaan plussatuulista.
Ovulaatiopäivänä illalla iski kova vihlaisu oikealla puolella alavatsaa, mutta se oli nopea repäsy. Kaks päivää ovulaation jälkee, alkoi vatsan turvotus ja onkin ollut turvoksissa. Turvotus on ilmaantunu päivällä/illalla. Farkut on tosi pahan tuntuset jalassa, jolloin turvotus on pahimmillaan. Tänään aamulla kotiin tultaessa oli selittämätön olo. Ei tiennyt miten päin olisi pötköttäny tai ollu. Hetken maattua olo kumminkin helpotti ja torkahdin 3,5h sohvalle, yö vuoron jälkeen.
Alavatsassa tuntuu ihme juilintaa ja nivusia vihloo. Ajoittain on myös pahoinvointia, mutta menee jossain vaiheessa ohi. PMS-oireet ?? Vatsa löysällä ja välillä taas toisinpäin.
Tänään yön aikana noi vatsan jomotukset kumminkin paheni ja vihlominen oli voimakkaampaa. Tietysti pienessä mielessä kuvittelin, jos olis ollu kiinnitys kipuja. Valkovuoto on myös lisääntynyt ja tuntuu, että housuihin jotaa 'lorahtais'. Turvonnutta vatsaa on myös vaikea vetää sisään ja muutenkin kyyryssä oleminen tuottaa hieman tuskaa. Tunne on kuin alavatsassa 'paine' kasvais....
Mä yritän kovasti malttaa mieleni ja yritän olla seuraamatta tilannetta. Enää en oo varma onko kaikki omaan pään sisäistä mielikuvitusta vai onko oireet olemassa ? Turvotus on ainaki ja alavatsa tunteet. Tietysti huomiota kiinnittää, kun seurannut milloin se seitsemän päivää ovulaatiosta on mennyt ja ilmeneekö mitään.
Kunpa sitä pieni ihminen malttais mielensä !!! Kyllä ne menkat sieltä kumminkin ajallaan tulee ja uuden kierron aloitus voi alkaa. Eihän tässä vasta ole kuin yk2 menossa, mutta odottavan aika on pitkä !! Ja etenkin tässä 35päivän kierrossa, jotain niin turhauttavaa ! Jokainen kuukaus on yhtä odotusta ja päivät matelee ! Menis nyt se pari viikko nopiaa, niin pääsis tätiä odottelemaan ,eikä tarvis näitä oireita miettiä....
Helpotusta onneks vähän löyty Androidin PlayKaupasta, WomanLog. Sinne syötetään kuukautiskierron pituus ja vuotopäivät. Kyseinen sovellus arvoi seuraavat kuukautiset, sekä hedellisemmät päivät ja mahdollisen ovulaation. Sinne saa myös kirjattua oireita ylös ja saa kuulemma vaihdettua ns. 'raskauskalenteriks', jos sattuu tärppi käymään. Omalla kohdalla kyseisen sovelluksen arvioitu ovulaatio päivä heitti päivällä/kahdella, joten ei huono suoritus mun mielestä. Täytyy ens kierrolla katsella ja tikuttaa, kun kalenteri alkaa siltä näyttämään.
Hauskaa mennyttä vappua ! Itselläni tuo vappu meni töitten parissa, mutta yhtään ei haittaa, koska mitää juhlivaa ihmistä en nykyää enää ole... Ehkä hieman tylsempää sorttia...
Huhtikuun kp18 sain bongattua ovis+. Hyödynnettiin kumminkin kerran kp 19, joten suurempia odotuksia ei tästä kierrosta ole... Nyt vaan piinailen uuden kierron alkua ja 35päivän kierto, on tässä asiassa aika turhauttava... Yleensä oon ollu tyytyväinen, että kierto on 35 päivää, mutta tässä hommassa aika turhauttava.... Vielä 12 päivää odottelua....
Alavatsa mulla on turvoksissa ollut, joka ilmenee päivän/illan aikana. Pientä närästystä iskenyt iltaisin, kun sohvalla makaa ja vihlontaa vatsan suedulta havaittu myös. Ruokahalu alkanut kasvamaan, mutta turhia toiveita en elättele... Kyllähän niitä oireita voi tulla, kun kovasti toivoo ja voidaan nääki hyvin laittaa PMS-oireisiin....
Foorumeita lueskella olen havainnut keväisen plussatuulahduksen. Iloinen olen niitten naisten puolesta ja toivon, että itsekkin pääsisin pian plussakerhoon, mutta kaikki aikanaan ;)
Toivon mukaan meillä kohta muutto tulossa ja pääsis taas pientä kotia rakentamaa ja ylimääräisestä stressistä eroon... Yhden ystävän kanssa vapun alla juttelin ja pääsin kertomaan tuneista... Teki kyllä hyvää ja jotenkin selkeytti tota mun mieltä ja tajusin, mitä oikeesti elämältä haluan. Mä olisin tyytyväinen, vaikka koti-äitinä, lasten kanssa. Isäntä vois työt hoitaa ja mä perheen ;) Sitte aina iltasin pääsis sohvalle käpertymää isännän kainaloon. Vähään sitä olis tyytyväinen, mutta ehkä se onki se mun 'unelma'. Tai suuri kysymys jota lapsille esitetään; "Mikä susta tulee isona?" "Musta tulee koti-äiti, joka huolehtii perheestä ja lasten hyvästä kasvusta. Täynnä rakkautta oleva, joka tietysti toivoo perheelle parasta."
Mä olisin jo niin valmis asettumaan aloilleen ja alottaa kotileikit. Ehkä ihminen alkaa vasta siinä vaiheessa kunnolla elämää, kun kokee äitiyttä ja lasten rakkautta. Tiedät että joku/jotkut arvostaa sua ja rakastaa, eikä haluais sulle mitää pahaa. Lapset kun lentää pesästä sä olet kumminkin aina niitten tukena ja autat vaikeinpina aikoina. Aina suhun voi tukeutua ja luottaa. Ja sitte, kun lapset ovat lähteneet, voit keskittyä ittees ja uudelleen parisuhteeseen. Tietysti sitä parisuhdetta kuuluu hoitaakki muutenkin, mutta eikös ton tilanteen jälkeen vois ajatella, että "teini-aika" alkaa vähän, niin kuin uudelleen ? ;)
Mutta keväthän on ihmeellistä aikaa. Toivottavasti tännekkin pian plussa pärähtäis ja johdttais pikkusen käärön syliin !
.jpg)
