Päviällä herätessä, jälleen yövuoron jälkeen, tunsin ihanaa menkkajomoa, jota tuntui pari päivää sitten. Ajattelin, että kyse on mahdollisesta tärpistä tai jos kierrosta ei olisi hajuakaan, niin menkat olisi alkamassa, mutta ei kai vielä ?
Hetkeksi kipu helpottaa ja palaa taas. Sama toistui hetken aikaa, kunnes nauraessa tunsin, että jotain lorahti. Kyllä, punaista pöksyissä, täti taisi tulla vierailemaan.
Masennus iski ja samalla kysymys, että miksi jo nyt ? Oletin tämän kierron olevan 32 päivää tai sitten 31 päivää, mutta kierto muuttuikin 28 päiväksi. Miksi ? Vai palautuuko tämä kroppa vielä ja mikäkö hän on ollut mun kiertojen normaalisuus ? Harmittaa, että kiertoja ei ole tullut kirjattua ylös, ennen edellisen raskauden tapahtumista. Jos se on ollutkin aina 28 päivää, joka nyt tekee takaisin paluuta.
Mua ärsyttää, vituttaa ja ottaa kovasti päähän. Olin asentoitunu, että uuteen kiertoon kyllä mennään, mutta silti se on aina hetkellinen isku palleaan. Homma lähtee alusta, eikä varmaan tässäkään kierrossa. Multa alkaa toivo todellakin hiipua... Lähin aikaisemmin töihinkin, jotta miehen ei tarvinnut katsella mutrusuuta. Ovesta ulos astuessa, mun silmät alko kostumaan ja tuntu, että vuodatus alkaa. Nielin kumminkin tuskan ja ajattelin, että eteenpäin vain.
Itselleen helposti sanottu, kuin tehty. Tuntuu että lohtua ei saa mistään. Kukaan ei ymmärrä. Kukaan ei myöskään ymmärrä, mitä kaikkea sitä pienen ihmisen mielessä liikkuu. Miksi se joka kerta menee niin vaikeeksi, kun naistenvaivat alkaa.
Uuden kierron alku on pettymys, mutta taas samlla 20% mahdollisuus. Joo-o, ei hirveesti aina lohduta ja tuntuu, että olen jo kirveen kaivoon heittäny. Onko meillä edes sitä 20% mahdollisuutta ? Vai miksi tää kaikki nyt vain tuntuu, niin vaikeelta.
Mä oon myös harkinnut hetkellistä taukoa, niin foorumilta, kuin blogin kirjoittamisesta. Hetki hieman 'omaa-aikaa', ei ikinä ole pahasta ja joskus ihminen vain tarvii sitä. Mun täytyis vaan saada uusia ajatuksia päähän ja tekemistä joka hetkelle. Tuntuu, että henkinen puoli, ottaa musta kohta kovan otteen, eikä tule helposti päästämään irti. Siellä sitten saadaan varmasti velloa pitkään. En kumminkaan halua henkisen puolen ottaa valtaa. Oon vahvempi.
Päivä kerrallaan on taas pakko jatkaa eteenpäin ja toivottavasti vuoto loppuu pian. Harkisten myös viikon aikana kyseistä 'taukoa' ja aivot narikkaan meininkiä, ainakin näissä asioissa. Toivotaan parempaa huomista !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti