lauantai 24. lokakuuta 2015

Kuvat neuvolakortista ja muista.

Kyllä ne tiistaina postiluukusta tulivat ja ihana oli päästä jotakin hipistelemään ! 
Neuvolakortin kannet oli kyllä se ykkös juttu. Että kelpaa kyllä neuvolaa ja
lääkärikäynneille mennä :D

     
Kannet
Olin kyllä tyytyväinen. Ja olenkin. Tuotteet oli aivan kuin kuvista, joten sain mitä tilasin, eikä sinne päin. Kumpa tuttinauhalle ja tumppupidikkeille tuliskin oikeeta käyttöä sitte ensi vuonna. 


Sisältä














Tuttinauha ja tumppipidikkeet

Pakko oli töihin ottaa sinä päivänä tutkittavaks ja hiplattavaks. Mutta tonne sisälle sai oikein mukvasti äitiyskortin, ultrakuvat ja kelakortin. Vasemman puoleiseen taskuun mahtu vielä, mihin saa ylös aina sovitut nauvolatapaamiset. Mutta kyllä nyt kelpaa...

Tuttinauhasta ja tumpinpidikkeistä tuli vähän huno kuvanlaatu, mutta siinä ne komeilee, aivan kuten kuvassa. Ja Vauva-lahti päässy komeilemaan myös taakse. Sattu tulemaa samaa aikaa postissa, jos en nyt ihan väärin muista. 

Tosin ne lehdet on vielä kaapissa pysyny. Jostaa syystä en ole vielä uskaltanutkaa avata lehteä ja lukea kannesta kanteen. Onpahan lukemista, kun uskaltaa taas kunnolla raskaana olla.

Tänään mittarissa 10+5 ja olo on, ku raskaana ei oliskaan. Ellei huomioon oteta nännien arkuutta, palelua ja aivastelua. Muuten on normaali olo, jos niin voidaan sanoa. Oksentaa ei ole tarvinu, mutta satunnaisesti huono-olo voi kyllä iskeä. 

Vielä pitäis kaks viikkoa malttaa nt-ultraan !! Toivon kovasti, että viikot menis nopeesti ja kohta nähtäis pikkunen ! Ja toivottavasti se reissu tulee olemaan paaaaaljon positiivisempi, kuin edellis kerta... Ei auta kuin toivoa !

Ja yksi oire vielä, mikä tullut uutena ja ärsyttävänä on yöllinen levottomuus ja oudot unet ! Myllään, myllään, isännänki pois sängystä ja aamulla havahdun, että olipa kauhea uni... Kaikkia ei voi muistaa, mutta yks yö näin, että nt-ultrassa selvis, ettei kaveri ollutkaan yksin mahassa ja seuraavana yönä tais alkaa keskenmeno. Toivottavasti jälkimmäinen pysyy vain pahana unenea. Eikä mua oikee kaks ihmisenalkua sytytä, mutta tulispahan kaks kärpästä yhdellä iskulla, jos niin pääsis käymään. Pysyy varmaan epätodennäköisenä ? :D 


tiistai 20. lokakuuta 2015

Masukuvat #2

Tänään jo 10+1 !! Mutta silti aika voisi mennä nopeempaa ! Enhän mä tietenkää hätäile, mutta ultraan olis kiva mennä katsomaan, että onko kaikki niin kuin pitää.

Huono-olo on pysyny nyt hyvin kurissa ja ruoka maistunu senki edestä. Ehkä hieman pelottaa, kun tuntuu, että se loppu lyhyen. Mutta asiaa jos miettii, niin oksentaminen taisi alkaa viidennellä viikolla? Jokaisella aikansa, mutta lievä satunnainen etominen on pysynnyt satunnaisesti paikalla.



Ummetus on hirvittävää !! Kerran viikossa, jos suoli toimii, nii hyvä. Toivottavasti olis kumminkin väliaikaista, ettei tarvi pehmikkeisiin tyytyä. Ikinä ei ole kakkavaivaa ollutkaan.

Ja se aivastelu ei ole kadonnut. Vähentynyt. Öistä on alkanut tulemaan levottomia ! Unet ihmeellisiä ja vähän väliä sitä johonkin herää. Aamulla sitten kostautuu väsymyksellä, mutta toivottavasti tässä päivän mittaa piristyy hieman. 

Tissit ei kyllä arista, mutta välillä pientä ajoittaista kipua, jos sattuu tisseihin osumaan. Ja alusta asti ollu nipistelevää tunnetta rinnoissa, jota en varmaan ole maininnut. Nyt kumminkin rauhoittunut, kun alussa tuntui joka päivä. Onko sitä 'maidonnousua'-tunne ?

Edelleen palelen herkästi. Pitkähihaset ovat ystäviä, sekä villasukat !

Maha on alkanut 'kasvamaan', mutta voiton vie kyllä turvotus. Pinkeyttä alavatsassa on ja varmana pienenä kumpuna näkyisi, jos turvotus ei olisi niin voimakasta. Tuskin maltan odottaa, kun vatsa oikeesti näkyy ja tuntuu ! Menkkajomot on olleet lieviä. Tänään aamulla oli pientä tunnetta, mutta viime viikolla oli taas kovempi kiputila, joka tuntui taas, että nyt ne menkat alkaa. Ei kumminkaan. Ilmoittaa pikkuinen olemassaolostaan. Vois kyllä tehdä senki useemmin ;)

Muta nyt ne kuvat !!

8+5
6+

10+1
9+4
 Seiska viikko on syystä tai toisesta jäännyt kokonana pois! Kuvia sai muutenkin hetken muistella, että mikäs oli mikäkin viikko. Ja pääsi sinne myös kuva, joka on tänään otettu ! Heräämisestä kulunut aikaa ehkä 2h, jos sitäkään ? Mutta tolla tavalla se heti herättyä oikeastaan esiin pomppaa.

Ekat kuvat löytyy täältä !

Noh, ehkä siinä jotain eroa alkaa huomaamaan. Ilman kuvia ei varmaan ymmärtäiskään millaista muutosta tapahtuu 'lyhyessä' ajassa. Toivottavasti kaikki hyvin, vaikka oireet alkaa helpottamaan. Pahinta on aina tietämättömyys ja epätoivo, mutta yritän kumminkin nauttia ! Sentää ei tarvitse kärvistellä pöntön vieressä ja kirota, kun mikään ei sisällä pysy. 

Isäntä on ottanu asia ihanalla tavalla, enkä edes ajatellut millaisia ajatuksia sillä mielessä on. Ennen kuin eilen päästiin kunnolla keskustelemaan asioista. Siitä tulee hyvä ja ihana iskä <3 

Kuuden päivän työputki alkaa tänää ! Sisältäen kaikki ihanat kolme vuoroa ! Yövuorot on vielä harkinnassa, että miten tulevaisuudessa. Mutta en varmaan loppuu asti voi öitätöitä tehdä, vaikka haluisin. Mielummin valitsen hyvät yöunet ja päivän töissä, kun väsyttävän yövuoron, jonka jälkeen poden huonoa oloa ja halailen pönttöä. Mutta kaikki aikanaan. 

Pari viikkoa vielä nt-ultraa ! Töissä aika menee kyllä nopeesti, mutta jännäksi jää mikä vuoro sattuu kohdalle. Pomolle raskaudesta en ole kertonut, eikä ole tarkoitus vielä kertoa. Onneksi se työskentelee Helsingin suunnalla ja käy meitä moikkaamassa aina tarvittaessa tai palavaripäivinä. 

Kaikki aikanaan ja samalla kaikki aika auki, että miten tässä tätä 'peliä' pelais, mutta kai palaset loksahtaa sitten paikalleen, kun on loksahtaakseen.

Toivottavasti neuvolakannet sun muut tulis tänää postissa ! Olin kokonaan jo unohtanut...



perjantai 16. lokakuuta 2015

Pelko.

Hieman piristystä blogille uuden ulkoasun myötä, mutta kumpa se piristäisi myös hieman mieltä ! Koska kyseessä minulle ei ole ensimmäinen raskaus ja edellinen päättyi surullisesti, en voi kiistää, ettenkö päivittäin miettisi jotakin, mikä saa melkein mun sydämen pysähtymään.

Alussa olin huolissani oireettomuudesta tai vähäisisitä oireista. Olo kumminkin helpottui, kun etominen alkoi nostattaa päätä ja oksennella sai parisen viikkoa. Tissit kasvaa ja mahassa tuntuu välillä kiristystä ja jomottelua. Eihän mulla ole hätää. Varhaisultrassa kaikki oli hyvin ja elävä sikiö löytyi sieltä mistä pitääkin. 

Vaikka osittain mulla on hyvä olla, en kumminkaan osaa hengehtää kunnolla huolesta pois. Jos unohdan pelon, niin homma menee pilalle. En voi kumminkaan pelätä liikaa, koska etukäteen sureminen ei auta. Jos menee kesken, se menee kesken. Eihän sille minkää mahda.

Entä jos multa tullaan viemään tämäkin ? Entä jos en pääsekkään ensi keväänä nauttimaan pikkuisen tuhinasta ja tuoksusta ? Tulemmeko koskaan saamaan lasta 'perille' asti, vai ollaanko me joku epäonnen pariskunta, jolle ei lapsia siunata ? Ja mitä vielä ?

Niin, jossittelut ei kyllä auta. Mitään ei ole tehtävissä, jos huonosti tulee käymään. Aina sitä kaipailee jotakin voimakkaampaa oiretta, jotta osais jotenkin rennommin olla. Oon alkanut jo hieman ajattelemaan, että tässä tulee elämä muuttumaan. Niin ajattelin viimeksin, mutta kaikki vietiin, kuin matto jalkojen alta. Kumpa nää viikot menis nopeesti. Pieni vatsa näkyis ja sen maagisen riskiajan yli mentäis. 

Nt-ultraan ei ole, kun oikeastaan joku parisen viikkoa. Oon samalla yrittäny olla ajattelematta koko raskautta, koska silloin aika menee jotenkin paljon nopeemmin. Ja onhan se aika lailla mennyt, vaikka viikkoja vielä 'vähän' onkin. Vasta niitä oli se neljä ja nyt niitä on jo yhdeksän !! 

Päässä kyllä jaksaa pyöriä kaiken laista, mutta toivon ajatuksien helpottavan. Ehkä tämä lahja on todellakin meille tarkoitettu. Sen aika on nyt tai ei koskaan. Pelko keskenmenosta on suuri, mutta sille ei minkään voi, jos luonto joutuu tehtävänsä hoitamaan negatiivisella tavalla, mutta samalla positiivisella tavalla. Tehkööt luonto päätöksen puolesta, jos on tekevinään.

Pienen stressin voimassa pitää mennä eteenpäin, mutta yritän kumminkin kovasti nauttia tästä ajasta. Olenhan sentää toivotusti raskaana ! Vaikka senkin asian kanssa käytiin välillä pienen epätoivon partaalla pienen turhautuneisuuden vuoksi. Nyt sun pitäis vaan osata nauttia ja nauttia siitä, että huono-olo on hyvin helpottanut ja kaikki on hyvin. 

POKS, POKS 9+4 !!


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kuulumiset.

Mun täytyy varmaan koputtaa puuta, kun saan tän sanottua, mutta huono-olo alkaa ainakin jo helpottaa. Tai voi olla, että kyse on taas parin päivän levosta... Oksennus on pysyny kurissa kolmisen päivää ! Mutta nyt nälän kasvu tekee paluutaan. 

Pieni väsymys alkaa ehkä vaivaamaan. Vaikka olisi mahdollista nukkua kellon ympäri, niin parin tunnin jälkeen alkaa jo leukoja revityttää ja vois alkaa harkita päiväunia ? Oon kumminki antanu väsymyksen painaa päivän touhujen vuoksi, jolloin on mennyt ohi ja palaa illalla. 

Rinnat ei ole niin kipeät ku aluksi. Nännejä ei arista niin paljoa, mutta pienesti kumminki. Ja muutosta oon alknu huomaamaa nt paljon selkeemmin. Nännit ei muistuta omaansa, eli ovat alkaneet kasvamaan ympäriltä. A-kupin liivit oon saannu jättää ja nyt käytössä B-kupin liivit ! 

Palelee jatkuvasti. Koko aika saa olla kerroksia yllä. Joskus ei palella läheskää niin paljon, mutta voi tulla yllättävästi takasin. Ei kiva, mutta toivottavasti alkais jossain vaiheessa helpottaa. Ihan kun ulkona ei olisi tarpeeksi kylmä, nii palele sitten sisälläkin ! Ja aamulla on nenä tukossa ja aivastella saa aamulla ja päivän aikana ihan mukavasti !

Menkkajomot on alkanut myös voimistumaan. Välillä tulee ihan tuskanen olo, kun tuntuu jotenki 'pahalta' ja kerkee säikähtämään pahinta. Ja valkovuotoa tulee myös riittämiin. Ei onneksi häiritsevästi, että olis pöksyt koko aika märkänä. Mutta kyllä sitäkin joskus, mutta pyyhkiessä enimmäkseen. 

Oon tosi huonosti pitäny kirjaa oireista, enkä oo saannu toteutettua mun pieni muotoista odotus-päiväkirjaa. Hieman kyllä harmittaa, mutta onhan tänne sentää tullu oireita kirjattua. Tosin en varmaa kaikkia ole muistanu täälläkään mainita. Aina tulee joku uusi mieleen, kun kirjoituksen saa päätökseen.

Raskaudesta ei olla oikeestaan kerrottu kellekkään, mutta tällä viikolla on ihmisten aavitukset heränny!
Yritä pitää joku asia salassa, nii joku ihan vamrasti jotaa aistii ! Mutta tämä enimmäkseen mun puolelta. Hieman kyllä jännitti mitä omat vanhemmat tulee sanomaan, mutta asian ottanut hyvin vastaa. Mutsi vielä yllätti eilen viestillä, jossa kertoi, että tekis mieli vauva hankintoja tehdä. Sanoin, että jos vielä kumminki malttais sinne 12 viikolle. Ihana äippä ! <3

Kutsu tuli ultraan toissa päivänä, joka on perjantai 6.11. klo 10:45 ! Onneks noin aamusella. Ei ainakaa kerkiä jännittämään hirveesti.

Neuvolakortti
Mä ajattelin, että haluaisin kyllä jonkun persoonallisemmän neuvolakortin, kun tylsät muoviset kannet, jotka nyt neuvolasta yleensä saa. Aikasemmin olin googletellut ja tänää sitte laitoin tilaukseen ja tarttui mulla ekat hankinnat mukaa. Juu, voi olla hieman aikaista, mutta tuttinauhassa ja tumppupidikkeissä ei nyt varmaan mitää pahaa ole ? Annetaa sitte jakoon, jos ei omaan käyttöön saa, mutta oli niin persoonalliset ja ihanat, että oli pakko tilata ennen kuin loppuu. :)) 

Onpahan nätit neuvolakortin kannet jos ei muuta. Mutta ne muoviset pilipalit on joteki järkyttävät ja halusin nyt hieman päästä ostelemaan odotukseen liittyen. Vaikka tässä kyllä kerkiää, mutta jostain se pitää kumminkin aloittaa ;) Tuotteet tilasin Pikku Purli:sta ja kuvat on otettu pikku purlin omista sivuista.

Tuttinauha
Tumppupidikkeet
 Kyseisellä sivulla tuotteet tehdään käsin, joten kotiin tulevista tuotteista ei voi olettaa samanlaisuutta, kuin kuvissa. Pakko oli tilaukseen laittaa, koska en usko, että ihan samanlaisia heti vastaan tulee. Oli kyllä valinnan vaikeus, koska kaikki oli niin ihania, mutta noi nyt omaksi valitsin. 

Laitan tuotteista vielä kuvat, kun postista saapuavat. Saapa sitten vertausta, että onko edes sinnepäin vai minnepäin.
Neuvolakortin kansia odotan kyllä kaikista eniten, koska enemmän ajankohtainen ;) 

Masukuvia en ole nyt lisäilly, mutta kuvia on kyllä otettu. Yritän lisäillä vaikka seuraavalla kerralla. Turvotus kyllä on aika moista iltaisin ja päivällä kyllä myös. Joku tarkka silmäinen voisi kyllä huomata ihan pelkän turvotuksen vuoksi. Onneks ei nyt hirveesti tule missää erikoisissa paikoissa liikutta. 

Tänään taas pitkästä aikaa yö vuorot alkakoon. Katsotaa miten olo tulee muuttumaan, että saadaako taas pönttöä halailla, kun vuorokausi muutokset puskee. Toivottavasti ei kumminkaa. Mutta kyllä mä varmaan joudun sit yö vuoroja rajottamaa, jos huono-olo tekee aina paluunsa. Toivottavasti vois kumminkin niitä vielä tehdä, kun rahanarvoista touhua on ja sitä tullaa tarvitsemaan. 

Tänään rv 8+6 ja neuvolan mukaan mennään rv 9+3 !! 

perjantai 9. lokakuuta 2015

Eka neuvola & varhaisultra

Neuvolassa tuli käytyä keskiviikkona 7.10 ja varhaisultra oli seuraavana päivänä. 

Neuvolassa terveydenhoitaja laski viikot 8+2 ja omien laskujen mukaan 7+6, eli heittoa kolmella päivällä. Uusi laskettu aika neuvolan puolelta 16.5.16 ja oma laskettu aika oli 19.6.15. Eiköhän tässä kerkeä laskettu aika vielä vaihtumaan. Mutta itse menen tällä hetkellä omien laskujen mukaisesti rv 8+1 tänään !

Koska tämän vuoden puolella olen jo neuvolassa kerennyt käymään, ei käynti välttämättä ollut enään niin mielenkiintoinen kuin ekalla kerralla. Samat asia siellä läpi käytiin, mutta ei niin yksityiskohtaisesti. Joka ei kyllä minua haitannut, kunhan kaikki verikokeet sun muut tuli otettua mitä pitikin. Ja se ihana pinkka lippuja ja lappuja, jotka hamstrasin isännälle luettavaksi. Sitä en tiedä tuleeko niitä lukemaan, kun kertoi kyllä tietävänsä. Epäilen kumminkin ;)

Labrassa saa taas käydä verta antamassa ja virtsanäytteitä viedä. Ainut mistä hieman sanomista tuli oli alahainen Hb, vaikka Multivita raskaus-vitamiineja olenkin syönnyt rv 5 lähtien. Joten hieman jäi ehkä seurannan alle, jos ei nousuun lähde. 

                                                   RR 120/70 p.68
                                                   Hb 121
                                                   Paino 53.8kg

Keskustelimme myös edellisestä koetusta raskaudesta. Kerroin kumminkin tuntevani aivan toista, kun viimeksi. Ehkä oireet ovat olleet paljon voimakkaampia, jos oksentelua ei lasketa. Tää raskaus tuntuu enemmän todelliselta.

Varhaisultra

Varhaisultrassa kävin Mehiläisessä. Hintaa kyllä lystille taas tuli, ehkä enemmän kuin odotin. Puhelimessa sain jotenkin toisenlaisen käsitteen, mutta olkoot. Kuitissa näkyy erikoislääkärin käynti ja poliklinikka maksu 94.65e ja gynekologinen UÄ-tutkimus 39,20e. Hintaa  yhteensä 133.85e. Yksityiset lääkärit on kalliita. Toivottavasti ei nyt ihan heti tarvis uudestaan varhaisultraan mennä.

Lääkäri oli oikein mukava ja ennen ultraamista tutki kodunkaulan ja paineli kohtua. Kaikki oli alakerrassa hyvin ja merkintöjä laittoi vielä äitiyskorttiin. Kunnes mun jännitys tiivityis, kun lekuri sanoi aloittavansa ultrauksen. Pidätin hengitystä ja laitoin silmät kiinni. Pelkäsin sitä pahinta.

Ultraus otettii sisäisesti, koska lääkäri sanoi, ettei välttämättä vatsan päältä vielä näy ja parempi alakautta nyt, että kuvista tulee selkeitä. Pienessä jännityksessä tuntui, että sauva sisällä senkun pyörii ja pyörii. Ajattelin, että ei siellä mitää ole. Kunnes lääkäri totesi piinallisten sekunttien jälkeen, että "Täällä on yksi elävä sikiö, jolla sydän pumppaa". 

Olin ihan sanaton. Pidin käsiä suun edessä ja lekuri käänsi näytön mua kohti. Siinä se oli ! Siellä todellakin joku on ja se todellakin on hengissä !! En osannu sanoa mitää. Olin aivan häkellyksissä. Tää ei voi olla totta.

Rv 8+0, vastasi viikkoja rv 7+5


Kyllä se vaan oli ja pikkuinen vastasi viikkoja 7+5, mutta toivottavasti kirii kasvua nt-ultraan. Kuvasta erottaa hyvin pään ja raajat. Ajatella miten lyhyessä vaiheessa se jo kumminkin muistuttaa todellista ihmisen alkua ! Vieressä näkyvä pieni möykky on juuri se ruskuaispussi, joka tulee raskauden edetessä katoamaan. Tumma alue on tietysti lapsivettä.



Lääkäri sai sikiölle miattua kaksi eri pituutta, 14.3mm ja 14.4mm. Mutta tärkeintä mulle oli, että pikku veitikka on hengissä ja oikeassa paikassa. Toivottavasti pysyyki matkassa mukana !

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

7+3

Pitkästä aikaa taas hieman kirjottelemaan ! Aika vierähtänyt sukkelaan ja täällä olot sen kun paranee...

Huono-olo on alkanu ottaa musta valtaa, ihan kunnolla. Pönttöä oon saannu halailla 3-5x päivässä tässä jo viikon ajan. Sen takia en ole koneellekkaan raahautunut, koska huono-olo pitää saada jotenkin hillintään ennen töihin lähtöä...

RV 7
Eilen aamulla aamupala ei maistunut. Pari haukkua sain leivästä otettua ja lasin maitoa juotua, mutta siihen se sitten jäi. Eikä mennyt kun 10 minuuttia, se siitä aamupalasta. Rasittavinta tässä on, kun huono-olo voi tulla aivan puskan takaa. Jos kuvotus yltyy, on jo kiire vessaan. Oksennus voi tulla ihan varottamatta. Oikein mukavaa. Mutta itsehän oireettomuudesta alussa valitin. Nyt toivon, että huono-olo ja oksentaminen tarkoittaa kumminkin hyvää !

Ruoka ei ole maistunut samalla tavalla kuin alussa. Ravintosuositukset eivät todellakaan täyty päivän aikana, koska oikein mikään ei mene kurkusta alas. Toivottavasti tulee helpotus ja nopeasti. Haluun oikeesti syödä ja kunnolla. 

Nännit aristavat edelleen. Yö vuorossa olen huomannut, että yöllä ovat kipeimmillään. Aamulla ei juuri ollenkaan, mutta kipeytyy iltaa kohden. Tissit tuntuu täyteläisiltä ja on ehkä muuttunut hieman 'pinkeempään' suuntaan ? 

Alavatsassa tuntuu lähes päivittäin niitä kuuluisia menkkajomoja. Kestää yleensä muutamasta sekunnista korkeintaan pariin minuuttiin. Tänään oli myös hieman vatsan kipristelyä, joka ei hirveen mukavalta tuntunut. Turvotus työpäivän jälkeen on oikein mukava, mutta ei onneksi häiritsevää.

Mahalleen en ole voinnut nukkua. Tuntuu jotenkin epämukavalta. Mutta sen virheen kun tein ja kokeilin, niin sain sitten juosta vessaan oksentamaan, kun käännyin takaisin kyljelleen. Oi voi...

Sain neuvola ajan varattua, joka sattuukin olemaan päivää ennen varhaisultraa. Neuvolan täti vaikutti oikein mukavalta ja sanoi, että kumppanikin voi tulla jo ekalle käynnille mukaan. No, meidän isäntä ei sinne kyllä nyt tule. Sanoin, että toisella kerralla sitte, jos sinne päästää. Ekalla kerralla ei juuri ihmeitä tehdä. 

Jännitys alkaa tiivistymää ja tuomiopäivä lähestymää. Toivottavasti tätä onnea ei kumminkaan viedä pois ! Haluisin jo alkaa nauttia raskaudesta pikku hiljaa. Toivottavasti olisi pientä juhlan aihetta ensi viikolla.