Pelko.

Hieman piristystä blogille uuden ulkoasun myötä, mutta kumpa se piristäisi myös hieman mieltä ! Koska kyseessä minulle ei ole ensimmäinen raskaus ja edellinen päättyi surullisesti, en voi kiistää, ettenkö päivittäin miettisi jotakin, mikä saa melkein mun sydämen pysähtymään.

Alussa olin huolissani oireettomuudesta tai vähäisisitä oireista. Olo kumminkin helpottui, kun etominen alkoi nostattaa päätä ja oksennella sai parisen viikkoa. Tissit kasvaa ja mahassa tuntuu välillä kiristystä ja jomottelua. Eihän mulla ole hätää. Varhaisultrassa kaikki oli hyvin ja elävä sikiö löytyi sieltä mistä pitääkin. 

Vaikka osittain mulla on hyvä olla, en kumminkaan osaa hengehtää kunnolla huolesta pois. Jos unohdan pelon, niin homma menee pilalle. En voi kumminkaan pelätä liikaa, koska etukäteen sureminen ei auta. Jos menee kesken, se menee kesken. Eihän sille minkää mahda.

Entä jos multa tullaan viemään tämäkin ? Entä jos en pääsekkään ensi keväänä nauttimaan pikkuisen tuhinasta ja tuoksusta ? Tulemmeko koskaan saamaan lasta 'perille' asti, vai ollaanko me joku epäonnen pariskunta, jolle ei lapsia siunata ? Ja mitä vielä ?

Niin, jossittelut ei kyllä auta. Mitään ei ole tehtävissä, jos huonosti tulee käymään. Aina sitä kaipailee jotakin voimakkaampaa oiretta, jotta osais jotenkin rennommin olla. Oon alkanut jo hieman ajattelemaan, että tässä tulee elämä muuttumaan. Niin ajattelin viimeksin, mutta kaikki vietiin, kuin matto jalkojen alta. Kumpa nää viikot menis nopeesti. Pieni vatsa näkyis ja sen maagisen riskiajan yli mentäis. 

Nt-ultraan ei ole, kun oikeastaan joku parisen viikkoa. Oon samalla yrittäny olla ajattelematta koko raskautta, koska silloin aika menee jotenkin paljon nopeemmin. Ja onhan se aika lailla mennyt, vaikka viikkoja vielä 'vähän' onkin. Vasta niitä oli se neljä ja nyt niitä on jo yhdeksän !! 

Päässä kyllä jaksaa pyöriä kaiken laista, mutta toivon ajatuksien helpottavan. Ehkä tämä lahja on todellakin meille tarkoitettu. Sen aika on nyt tai ei koskaan. Pelko keskenmenosta on suuri, mutta sille ei minkään voi, jos luonto joutuu tehtävänsä hoitamaan negatiivisella tavalla, mutta samalla positiivisella tavalla. Tehkööt luonto päätöksen puolesta, jos on tekevinään.

Pienen stressin voimassa pitää mennä eteenpäin, mutta yritän kumminkin kovasti nauttia tästä ajasta. Olenhan sentää toivotusti raskaana ! Vaikka senkin asian kanssa käytiin välillä pienen epätoivon partaalla pienen turhautuneisuuden vuoksi. Nyt sun pitäis vaan osata nauttia ja nauttia siitä, että huono-olo on hyvin helpottanut ja kaikki on hyvin. 

POKS, POKS 9+4 !!