7+3

Pitkästä aikaa taas hieman kirjottelemaan ! Aika vierähtänyt sukkelaan ja täällä olot sen kun paranee...

Huono-olo on alkanu ottaa musta valtaa, ihan kunnolla. Pönttöä oon saannu halailla 3-5x päivässä tässä jo viikon ajan. Sen takia en ole koneellekkaan raahautunut, koska huono-olo pitää saada jotenkin hillintään ennen töihin lähtöä...

RV 7

Eilen aamulla aamupala ei maistunut. Pari haukkua sain leivästä otettua ja lasin maitoa juotua, mutta siihen se sitten jäi. Eikä mennyt kun 10 minuuttia, se siitä aamupalasta. Rasittavinta tässä on, kun huono-olo voi tulla aivan puskan takaa. Jos kuvotus yltyy, on jo kiire vessaan. Oksennus voi tulla ihan varottamatta. Oikein mukavaa. Mutta itsehän oireettomuudesta alussa valitin. Nyt toivon, että huono-olo ja oksentaminen tarkoittaa kumminkin hyvää !

Ruoka ei ole maistunut samalla tavalla kuin alussa. Ravintosuositukset eivät todellakaan täyty päivän aikana, koska oikein mikään ei mene kurkusta alas. Toivottavasti tulee helpotus ja nopeasti. Haluun oikeesti syödä ja kunnolla. 

Nännit aristavat edelleen. Yö vuorossa olen huomannut, että yöllä ovat kipeimmillään. Aamulla ei juuri ollenkaan, mutta kipeytyy iltaa kohden. Tissit tuntuu täyteläisiltä ja on ehkä muuttunut hieman 'pinkeempään' suuntaan ? 

Alavatsassa tuntuu lähes päivittäin niitä kuuluisia menkkajomoja. Kestää yleensä muutamasta sekunnista korkeintaan pariin minuuttiin. Tänään oli myös hieman vatsan kipristelyä, joka ei hirveen mukavalta tuntunut. Turvotus työpäivän jälkeen on oikein mukava, mutta ei onneksi häiritsevää.

Mahalleen en ole voinnut nukkua. Tuntuu jotenkin epämukavalta. Mutta sen virheen kun tein ja kokeilin, niin sain sitten juosta vessaan oksentamaan, kun käännyin takaisin kyljelleen. Oi voi...

Sain neuvola ajan varattua, joka sattuukin olemaan päivää ennen varhaisultraa. Neuvolan täti vaikutti oikein mukavalta ja sanoi, että kumppanikin voi tulla jo ekalle käynnille mukaan. No, meidän isäntä ei sinne kyllä nyt tule. Sanoin, että toisella kerralla sitte, jos sinne päästää. Ekalla kerralla ei juuri ihmeitä tehdä. 

Jännitys alkaa tiivistymää ja tuomiopäivä lähestymää. Toivottavasti tätä onnea ei kumminkaan viedä pois ! Haluisin jo alkaa nauttia raskaudesta pikku hiljaa. Toivottavasti olisi pientä juhlan aihetta ensi viikolla.