6+0

Ehkä voidaan eilinen virhe laittaa jonkun ajatuskatkoksen piikkiin. Eilen oli 5+6, eikä 5+5...

Tänään poksuu pyöreä 6+0 ! Ja tasan kaksi viikkoa varhaisultraan !

Olo ei ole juurikaan muuttunut. Eilen illalla ennen töihin menoa huono-olo jakso kiusata. Pöntöllä piti käydä köhisemässä, mutta myöhemmin oksennus sitten yllätti. Turvotusta riitti yöllä ja aamulla. Nyt pinen yöllisen valvomisen jälkeen ja kunnon unien, turvotus ei ole vielä yltynyt.

Mä todellakin olen pyörittänyt mielessä kaikki mahdolliset tuomiot, mitä kahden viikon päästä ihminen voi saada. Sekä sen, miten tulisin asiaan suhtautumaan. Mutta sen olen päättänyt, jos ei tämä raskaus ole normaali raskaus, tää ajatus jää hetkeksi taakseen. 

Samalla yritän ajatella myös positiivisesti, että kaikki on ok. Mutta kumminkaan sitä ajatusta ei jaksa päähän viljellä, ainakaan vielä. Vielä ei voi tietää, mitä kahden viikon päästä kohdussa näkyy. Toivottavasti kumminkin se, mitä kuuluu näkyä sen hetkisillä viikoilla.

Pelkään kovasti tuulimunan uusiutumista... Tunteet on hyvin ristiriitaiset. Eikä oloon tule vielä helpostusta. Samalla mulla on hyvä fiilis tästä. Tää tuntuu jo nyt jotenki erilaiselta, kuin edellinen 'raskaus'. Mutta samalla pelko perseessä. Kumpa vois vaan ottaa sen yhden tunteen omakseen ja mennä sillä fiiliksellä, kunnes aihetta ei enää ole. 

Omaksi iloksi oon tietysti googlettanu kaikki kohdunulkoisesta- ja tuulimunaraskaudesta. Mielessä olen pois sulkenut kumminkin kohdunulkoisen raskauden. Tosin, eihän mulla mitään vuotoja ollut edes tuulimunaraskaudessa. Mutta jotenkin uskon, että vuotoa olis ollu, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa, jos ulkoisesta on kyse. Tai se olis mulla varmaan jo jotenkin oireillu. Eihän sitä voi itseään diagnosoida. Tää on hölmöä !(?)

Nyt mulla kumminkin alkaa niin sanotusti 'miniloma', kun vapaapäiviä on peräkkäin 5kpl. Yritän kyllä nauttia ja ottaa rennosti. Samlla yritän olla ajattelematta koko raskautta, mutta kumminkin terveellisiä elämäntapoja noudattaen. Vapaat on todellakin tarpeeseen. Mutta vapaitten iloksi mua odottaakin sitten viisi kokonaista yötä valvottavaksi ! Miten sitä tuleekaa jaksamaan...