Ja arki koittaa...
Kaks viikkoa lomalla, meni liianki nopeesti. Vastahan mä lomalle jäin ?
Lauantaina mä sain hieman uutta mustetta ihoon ja oon ihan rakastanu uutee tatuointii ! Eilinen päivä meni rennossa meiningissä. Näin pitkästä aikaa kaveria, jonka kanssa käytii kahvilla. Muuten yritin rentoutua loppu loman ajan ja henkisesti valmistuin työn arkeen.
Aika tulee varmasti menemään taas nopeesti, kun työ alkaa taas luistamaan. Kohta sitä tajuu, että on syksy ja sitte talvi. Seuraavaa lomaa jo odotellessa ;)
Tässä kuussa aattelin taas hetkeks 'unohtaa' tän yrittämis homman, mutta harjoitusta ei pidä
unohtaa ;) Ja tatuoinnin parantuessa mä otan mukaa sen jumppailun ja yritän pitää mielen kevyenä. Toivottavasti asialla olis jotaa positiivista vaikutusta, etenki tähän oman pään sisällön pyörimiseen.
Heinäkuu lähestyy loppua ja 'normaalisti' meillä olis elokuun 13 päivä, laskettu aika. Asiaa oon pohtinu ja samalla oon ajatellut, että uskoin vuoden alussa, että ennen elokuuta meillä varmasti olisi uusi plussa jo tikussa ja toinen raskaus edenny hyvin. Ei kumminkaan. Ja uskon, että mahdollista onnistumista ei ole tapahtunu, koska kroppa palautuu vieläkin kaavinnasta ? Mutta yksi kemiallinen raskaus on kumminkin tapahtunut. Jotain on tapahtunut, mutta ei kiinnittynyt. Sen jälkee testeissä ei ole näkynyt mitään.
Vaikeinta on ehkä hyväksyä oman kropan palautumista moisesta toimenpiteestä. On niitäkin, jotka raskautuvat, jo seuraavasta kerrasta tai sitten menee kauemmin. Me kuulutaan niihin 'ei niin nopeisiin' -ryhmään, jos jotaa ryhmiä aletaan jakamaan.
En kumminkaan hirveesti jaksa ajatella asiaa, koska toipumiselle ei voi minkään, mutta kumminkin, vaikea asia taas...
Sitä on itselleen sanonnut, että 'tässä tulee varmasti menemään hetki', silti sitä ihminen on malttamaton, vaikka aikaa on annettu. Tuntuu, että aika lipoo sormien lävitse ja mitään ei tapahdu. Kaikki muut, paitsi minä, miksi en minä ? Vaikka sitä sanoo itselleen, että tässä vielä hetki menee, niin mieli ei anna myötä. Ota odottajasta sitten selvää ????
Katsotaan miten arki lähtee jälleen rullaamaan ja mitä ajatuksia kerkee virtailemaan pieneen mieleen !
KP8 on tänään. Tietysti oli jälleen erilainen 'vierailu'. Kipuja ei ollut kun enimmäisenä päivänä pahimmat ja toisena päivänä ei oikeastaan mitään ja vuoto oli kyllä runsasta... Onneksi vuotopäivät ei ole, kun parin päivän tuska. Nyt mahdollisen vähäisellä stressillä ja loppukesästä nauttien ! Helposti sanottu, kun tehty ?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti