Maanantai aamuna herätessä, nännikipu oli kadonnut ja ajattelin kumminkin testin tehdä, kp32 aamuna. Tyylikkäästi negatiivinen ja toivoin, ettei menkat kumminkaan alkaisi ja testaus olisi vain aikaisata. Siitä aamun herätyksestä parisen tuntia, kivut tuli ja vuoto alkoi. Mulla ei hirveesti ollu fiiliksiä mihinkään, mutta en antanut vaikuttaa.
Autossa istuessa kattelen maisemia ja välillä päässä ei pyöri juuri mitään, kun kuuntelen miehen tarinoita ja kuinka yrittää saada mun mielen virkeemmäks. Mun tunteet on taas turta, koska olin taas sisimmässäni toivonut ja ajatellut suuria. Olin melkein varma, että nyt on tärppi onnistunut.
Sen asian aina haluaisi pyyhkiä mielestä pois.
Me lähdettiin retkelle maanantai aamuna, mutta palattiin jo eilen yöllä takaisin. Syynä oikeastaan se, että Suomessa sun ei ole mahdollista telttailla ja patikoida. Leiriytymispaikkoja ei oikeastaan löydy, ellei halua maksulliselle telttailu alueelle, mutta se ei ollut meijän tarkotus. Asiaa vaikeuttu tietysti koirat, koska hoitopaikat peruuntu. NICE...
Yksi yö kumminkin nukuttiin teltassa ja saatiin leiri pystyyn. Loppupeleissä kyllä, reissu oli mukava ja hauska kokemus sinänsä. Tarkkaa reittiä en edes muista, mistä tuli ajeltua, mutta kilometrejä kyllä saatiin auton mittariin ja matkailurahat peloi suurimmaksi osaksi bensaan. Mutta kaupunki, johon me ihastuttiin täysin, oli Savonlinna. Kaunis kaupunki, jonka yhteydessä sointuu betoni ja luonto. Voi hyvinkin olla, että joskus on siellä käyty aikasemminkin, mutta silloin en ole kaupungin kauneuteen huomiota kiinnittänyt. Hyvä ettei muuttokuorma lähtenyt jo sinne suunnille.
Mulla on vielä tää viikko lomaa ja toivottavasti tädin vierailu, kohta loppuu. Mä ajattelin varmaan tänään pyöritellä vähän ajatuksia mielessä ja miettiä, että mitä tässä alkaa 'kunnolla' tekemään, että yrittämiset sun muut touhut helpottais edes hetkeks. Ja ihan ajattelin liikunnan kannalta homman aloittaa...
Mä oon joskus ollu kovakin salin ystävä, jos niin voidaan sanoa. Yläkoulu ikäsenä, mä asuin salilla. Kävin oman mutsin kanssa valehtelematta 5-6x viikossa treenammassa. Ja olin hyvässä kunnossa, kunnes sitte ammattikoulu teki tuloaan ja täytit 18 vuotta... Kaikki silloin vähän 'unohtu' ja eihän siinä kauaa mennyt, kun kotoonta pois muutin, nykyisen mihenen luokse.
Nyt täytyisi vain saada itsestään niskasta kiinni ja aloittaa. Samalla taas saada muokattua työ ja liikunta samaan pakettiin. Joskus mietin, miten olen siinäki onnistunut... Noh, ehkä kaikki lähtee hyvin käyntii omalla painolla. Täytyy nyt katsoa saako tässä muutosta aikaseksi.
Kastotaan mitä loppu loma tuo tullessaan ja tulevat päivät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti