6+0

Ehkä voidaan eilinen virhe laittaa jonkun ajatuskatkoksen piikkiin. Eilen oli 5+6, eikä 5+5...

Tänään poksuu pyöreä 6+0 ! Ja tasan kaksi viikkoa varhaisultraan !

Olo ei ole juurikaan muuttunut. Eilen illalla ennen töihin menoa huono-olo jakso kiusata. Pöntöllä piti käydä köhisemässä, mutta myöhemmin oksennus sitten yllätti. Turvotusta riitti yöllä ja aamulla. Nyt pinen yöllisen valvomisen jälkeen ja kunnon unien, turvotus ei ole vielä yltynyt.

Mä todellakin olen pyörittänyt mielessä kaikki mahdolliset tuomiot, mitä kahden viikon päästä ihminen voi saada. Sekä sen, miten tulisin asiaan suhtautumaan. Mutta sen olen päättänyt, jos ei tämä raskaus ole normaali raskaus, tää ajatus jää hetkeksi taakseen. 

Samalla yritän ajatella myös positiivisesti, että kaikki on ok. Mutta kumminkaan sitä ajatusta ei jaksa päähän viljellä, ainakaan vielä. Vielä ei voi tietää, mitä kahden viikon päästä kohdussa näkyy. Toivottavasti kumminkin se, mitä kuuluu näkyä sen hetkisillä viikoilla.

Pelkään kovasti tuulimunan uusiutumista... Tunteet on hyvin ristiriitaiset. Eikä oloon tule vielä helpostusta. Samalla mulla on hyvä fiilis tästä. Tää tuntuu jo nyt jotenki erilaiselta, kuin edellinen 'raskaus'. Mutta samalla pelko perseessä. Kumpa vois vaan ottaa sen yhden tunteen omakseen ja mennä sillä fiiliksellä, kunnes aihetta ei enää ole. 

Omaksi iloksi oon tietysti googlettanu kaikki kohdunulkoisesta- ja tuulimunaraskaudesta. Mielessä olen pois sulkenut kumminkin kohdunulkoisen raskauden. Tosin, eihän mulla mitään vuotoja ollut edes tuulimunaraskaudessa. Mutta jotenkin uskon, että vuotoa olis ollu, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa, jos ulkoisesta on kyse. Tai se olis mulla varmaan jo jotenkin oireillu. Eihän sitä voi itseään diagnosoida. Tää on hölmöä !(?)

Nyt mulla kumminkin alkaa niin sanotusti 'miniloma', kun vapaapäiviä on peräkkäin 5kpl. Yritän kyllä nauttia ja ottaa rennosti. Samlla yritän olla ajattelematta koko raskautta, mutta kumminkin terveellisiä elämäntapoja noudattaen. Vapaat on todellakin tarpeeseen. Mutta vapaitten iloksi mua odottaakin sitten viisi kokonaista yötä valvottavaksi ! Miten sitä tuleekaa jaksamaan... 

5+5

Ja huonovointisuus nostattaa päätään enemmän.

Toivottavasti ei tee oloaan mukavaksi, ainakaan pitkäksi aikaa. Mulle iske viime yönä yö vuorossa ollessa, huono-olo ihan puskista. Istuskelin tuolilla ja etova olo iski. Harkitsin jo mielessä vessaan menemistä, ihan varmuuden vuoksi. Suoristin selän ja yks kaks, lentää oksu. Kerkesin käden laittaa suun eteen ja sitten vaan, hirveetä vauhtia vessaa. Nam, nam smoothie !

Olo helpotti, eikä sen jälkee hirveesti etova olo vaivannut. Paitsi sitten tänä aamuna. Aamupala ei enää normaalisti alas mennyt ja pala tuntui kurkussa. Noh, tulisko kohta ? Nieleskelen, nieleskelen... 

Olen alkanut myös huomaamaan, että mieliala alkaa tekemää tepposiaa. Ärtyneisyys on jotaa, niin mukavaa. Kestää jälleen hetken, kunnes mieli taas muuttuu, eikä enää ärsytä. Kuten nyt. Kaikki ympärillä oleva meteli ja pikku kärpäset, voisin räjähtää !! 

Tissi tuntemukset vaihtelevat myös. Päivän aikana enemmän tai vähemmän kipeät. Aamulla ei niinkään, mutta illalla pientä aristusta havaittavissa. Kipu ei kumminkaan muutu sietämättömäksi. Voisin kohta ostaa kokoa isommat liivit ! Ja mun puolesta voi kasvaakki ;)

Mutta listataan jälleen oireet;

• Satunnaista etomista, edelleen. Oksennus x1
• Nännit hellät ja tissit turvoksissa, täyteläisen tuntuset.
• Väsymys, mutta pysyny kumminkin siedettävänä.
• Nivusia vihloo välillä ja pienet repäisykivut.
• Kuuma ja kylmä !
• Ärtyneisyys lisääntynyt.
• Ajoittainen pakotus alaselässä.
• Voin joskus tuntea häpyhuulien olemassa olon.
• Voimakkaat hajut, ei voi sietää...

Onhan siinä taas jotakin oireita kerrakseen. Kumminkin olen epävarmuuden runtelema ja ajattelen, että ei tuolla kumminkaan ketään ole. Kroppa huijaa mua jälleen. Noin kaks viikkoa mun pitäis vielä elää jännityksessä ja odottaa tuomiota. Vois tää aika mennä paljon nopeemmin !!

Olen myös miettinyt tulevaa varhaisultraa. Menisinkö yksin vai otanko miehen mukaan ? Siksi en sitä mukaan haluisi, koska en haluaisi jälleen tuottaa pettymystä. Vai, menenkö eeltä katsomaan mitä löytyy ja sen jälkeen lääkäri voi kutsua isännän paikalle ? Noh, ehkä keskustelen asiasta isännän kanssa, kun aika lähenee.

Neuvola ajan yritän soittaa huomenna tai viimeistään perjantaina. Hirveesti en ole kiirettä asian kanssa pitänyt, koska aika varmaan onnistuu viikon tai kahden päähän kumminkin. Ellei sitten pidemmälle. Mikä täällä se käytäntö sitten ikinä onkaan. 

Kunpa tätä pelkoa osais selittää. Koko ajan on epävarma olo itsestään, että tekeekö kroppa taas tepposia vai mikä on meininki. Samalla sitä kaipailee voimakkaampia oireita, jotta sais hieman varmuutta, että kaikki vois ollakkin ok. Samaa aikaa ahdistaa ja samaa aikaa nauttii. Toivottavasti kahden viikon odottelun jälkeen, odottaisi hyviä uutisia ja osais ottaa hieman rennommin. 

5+2

Innostus riittää kirjoittamiseen, vaikka ei aina välttämättä mitään sanottavaa ole.

Tänään on kumminkin ollut 'kiireinen' aamu ja kiireinen päivä varmaan tiedossa. Aamupalan syötyä aloin koiran harjaukseen, jossa sitte aika hetken vierähti. Ollaan viikonloppuna menossa Tampereelle näyttelyihin ja tänään on lähtö kasvattajan luokse. Joten hulinaa ja vilinää riittää tälle päivälle, huomisesta puhumattakaan, kun näyttelyn jälkeen pitää lähteä vielä kotiin päin ajelemaan...

Tänään tuttu laittoi mulle viestiä ja kyseli kuulumisia ja jaksamisia. Oli mukava herätä viestiin ja aamulla taas muutamat sanat vaihdettiin. Tänään on myös ollut jonkin verrran etomista havaittavissa. Tulee puskista, kestää hetken ja katoaa taas mystisesti. En osaa oikein sanoa, että missä kohtaa olo tulee. Se vaan tulee :D Turvotusta on myös ollut heti aamusta lähtien ja alaselkää pakottaa oikein kiitettävästi. Kerrankin voin kunnolla tuntea jotakin ! 

Toivon kyllä, että huono-olo ei tänne löytäiskään, vaan selviäis pelkällä etomisella. Oksennus hommat ei oo kyllä mun juttu, eikä varmasti monen muunkaa. Alaselän pakotuksen voisin kyllä jättää. Kunnolla ei voi istua tai seistä. Pakottaa ja pakottaa... 

Tarkoitukseni on myös napsia vatsasta kuvia raskauden edetessä. Onhan se hauska nähdä miten vatsa tulee kasvamaan. Ensimmäiset kuvat eivät kyllä mitään kehuttavia ole, mutta toivottavasti sitä löytää vielä 'hyvän tyylin' niitä ottaa. Ellei sitten laiteta isäntä jossain viaheessa kuvaamaan. Olishan se paljon helpompi. Mutta jostain se pitää aina alottaa. 

Tästä siis ensimmäiset vertailuun !

   

Ja tarkoitus on ottaa kuvat samoina päivinä, jos mahdollista. Melkein vois tasaviikkoihin kuvien ottamiset laittaa. Ja kyllä, tuossa mun vatsassa on sitten tatuointi. Tiikeri-masua odottaen ;) 

Mutta hyvin huomaa tuon pienen ihanan turvotuksen tän päivän kuvassa, joka otettu vielä ennen klo 12. Saa nähdä millanen turvotus illalla sattuu olemaan. Eli jotaa löysempää päälle, kun kylään lähdetään. Toivottavasti ei siideriä illalla tarjoile, johan se on sitten myöntämisen paikka. Toivottavasti ei tarvis vielä kumminkaa paljastaa. 

Nyt vielä kamat kassiin menoks !!                                                                                                        

Malttamattomuus.

Enhän mä tietenkää edellisen kirjotuksen jälkee malttanu odottaa testin tekemistä. Joten tulin sen nyt tänne päivittelemään. 

Hain kaupasta vielä perus viiva testin, koska halusin nähdä ne kuuluisat leffaviivat, joihin oonki ihan tyytyväinen. Jos ens viikolla uudestaan digiä kehiin, vai riittäiskö jo ?

KP40 RV 5+1

Laitoin vielä kuvan, jossa kerrottu tulokset tai mitä viikkoja vastaa, digin näyttämät viikot. Eli kyllä tuo taitaa ihan oikein olla. Ensi viikolla, jos innostuu testaamaan, niin silloin pitäis tulla se "Raskaana 3+". Joten tyydyn tähän tulokseen. 

Pakkauksen takana oleva taulukko

Kyseiset testit tehty vielä päivä virtsasta kahden tunnin pidätyksen jälkeen. Aikaisemmat testit on tehty aamuvirtsasta, joten hyvät viivat.

Jos nää testailut kohta alkais riittämään. Eiköhän ole tarpeeksi todistettu, että raskaana ollaan. No ollaan, ollaan, mutta eihän se sitä tarkoita, että sielä joku kasvais. Kumpa testeistä osais jotenki ennustaa tulevaa. 


Tosin uskon, että ensi viikolla lähtee uusi digi kokeiluun. Ellen kerkee asiaa sitä ennen unohtamaan. Mutta nyt tän päivän lötinät jäävät tähän ja tämän päivän testaukset ! :) 

5+1

Tänään mittarissa 5+1 ja aika menee nopeesti, sekä hitaasti. Tuntuu, että plussauksesta olisi kulunut aikaa enemmän kuin viikko. 

Varhaisultran sain varattua kolmen viikon päähän. Silloin viikkoja on 8+0, jolloin pitäis jo sydänäänet kuulua ja asukin näkyä. Toivottavasti selvitään sinne asti. Ajan varasin yksityiselle Mehiläiseen. Muualta en oikeastaan edes kysellyt, koska onneksi puhelimeen vastasi mukava nainen, joka katsoi mulle 'edullisen' lääkärin. Käynnille tulee hintaa n.100e. Ultrauksen hinta 88e + lääkärin palkkio. 

Neuvola ajan unohdin kokonaan... Heräsin tänään, vaikka vapaapäivä onkin, yhdeksän jälkeen. Tajusin vasta aamupäivällä, että ai niin, sehän se olis pitäny soittaa... Täytyy palata asiaa ensi viikolla.

Vähäinen oireettomuus kyllä häiritsee mua kovasti... Haluaisin todellakin nauttia tästä, mutta pelko on koko ajan läsnä. Jotenkin niitä oireita kaipailis hieman lisää tai voimakkaampina, edellisen 'raskauden' jälkee.

Oireet tällä hetkellä;

RV 5

• Nännikipu jatkuu (tosin kipu on pysynyt aika samana)
• Tissit turvoksissa ja hieman kyllä kasvaneet. 
• Pientä väsymystä, mutta ei kumminkaan tunnu voittamattomalta.
• Nivusia vihloo välillä ja pieniä repäisyä tuntunut.
• Satunnaista etomista.
• KUUMA ! Uuuhhh... KYLMÄ !
• Alaselän pakotus, ajoittain.

Ja eilen tuntui viilätviä kipuja alavatsalla. Ajattelin että varmaan kasvukipuja, enkä muista tunteneeni vastaavaa ennen. Onhan noita joitain oireita kumminkin, mutta epävarmuus painaa mieltä. Oireet ei kumminkaan ole hirveän voimakkaita, mutta toisaalta, asiasta pitäisi varmasti nauttia. Ja eihän tässä viikkoja kumminkaan hirveesti ole, joten hirveetä stressiä en kumminkaan vielä haluisi ottaa... 

Kävin apteekista hakemassa tänään Multivita -raskaus ja imetys vitamiinejä. Aikaisemmin käytin Minisun -raskaus ja imetys vitamiinejä, mutta niistä mulle tuli aina niin huono-olo, että päätin kokeilla toista merkkiä. Tähän päivää asti olen syönnyt monivitamiinia poretablettina, magnesium, sinkki ja geleetä. En ole vielä geleetä pois jättänyt. Ajattelin purkin syödä kumminkin loppuun, enkä usko, että kyseisestä tuotteesta haittaa on. Apteekista tarttui matkaan myös digitaalinäytöllä oleva raskaustesti, ihan vain 'varmistamisen' merkeissä. En tiedä, täytyiskö testi tehdä malttamattomana tänään vai ensi viikolla. Näyttöön haluisin ilmoittavan "Raskaana 3+", jolloin olisin tyytyväinen. 

Kuva kyseisestä tuotteesta

En tiedä onko veilä turhan aikaista kokeilla, mutta loogisesti ajateltuna sen kuuluisi näyttää 3+ tällä viikolla, jos en nyt ihan väärässä ole ? Noh, nähtäväksi jää pysyykö testi jemmassa, vai lähteekö kokeiluun tänään. Vai pitääkö itteesä turhaa stressata ? 

Ei auta mennä kuin päivä kerrallaan, pelätä pahinta ja toivoa parasta. Sekä yrittää nauttia tästä odotetusta hetkestä ja toivoa, ettei joudu pettymään. Vaikka tähän päivään astia raskaus on kumminkin tuntunut todellakin erilaiselta, niin edellinen kokemus kummittelee mielessä. Uskon, että kaikki tämä helpottaa varhais uä:n jälkeen, jos kaikki on niin kuin pitää. Ei auta kuin odottaa. Toivottavasti kolme viikkoa menee nopeasti ja pikkuinen olis olemassa ja kasvaa luonnoliseen tahtiin. :) 

KP 36 & 4+4

Tänään tein uuden testin viivan tummumisen toivossa. Niin se oli nätisti tummunu kahden päivän sisää. Pitää katsoa sortuuko mieli vielä kolmatta testiä tekemään ja milloin tämän oikee uskois todeksi ?

KP 34 (4+2) & KP 36 (4+4) 

Tänään on siis 4+4, laskureitten mukaan. Riippuu hieman mistä katsoo, mutta uskon, että vähempi on parempi, tässä tilanteessa. LA tällä hetkellä 19.5.2016 Tarkemmin viikot ja päivät selviää sitten ultrien jälkeen ja viimeistään siinä vaiheessa, kun pulla haluaa ulos tulla. ;)

Varhaisultraan ajattelin kyllä ajan varata. Vielä en kumminkaan ole uskaltanut, koska sisimmässään tässä koko ajan pelkää pahinta, vaikka samalla haluis nauttia täysin
siemauksin ! Tosin viime kerralla tuli innostuttua, ehkä hieman liikaa ja huonosti siinä kävi... Parempi ehkä kumminkin hallita tunteita, eikä pyöritellä ajatuksia pelkässä raskaudessa.

On se mukavaa. Kovasti sitä toivoit, nyt sen sait. Nyt toivot, että kaikki menee hyvin, mutta samalla sun kanssa elää se pelko ja arvaamattomuus, että miten tässä tulee tapahtumaan. Toivon sydämeni pohjasta, etten joudu pettymään. Toivon, että tämä pikkuinen selviää sinne toukokuulle asti ja on terve syntyessään. Ja aivan varmasti kaikki muutkin odottavat toivovat ja pelkäävät samaa, en kiellä asiaa. Raskaus on kumminkin, voisiko sanoa 'hankalaa' aikaa. Keskenmeno voi tulla missä vaiheessa tahansa, aivan yllättäen tai synnytys käynnistyä ennen aikojaan. Riskit ovat koko raskaudessa, mutta kumminkaan ei voi pelon kanssa koko 9kk viettää. Vauva-ajasta puhumattakaan !

Neuvola aikaa en ole myöskään vielä varannut. Heräsin tänään hieman kymmenen jälkeen ja soittoaika sattuu olemaan juuri 9-10 aikaa, joten huti meni. Neuvolavaraukset taitavat jäädä muutenkin ensi viikkoon, koska ihanat yövuorot kutsuvat ! Toivottavasti jaksaa valvoa. Ei listassa muuta taida ollakkaan... 

Varhaisultra aikakin, milloin olisi 'hyvä aika' mennä, sattuu meidän merkkipäivän kohdalle. Mietin kovasti, että varaisinko ajan, kun kihlauksesta on kaksi vuotta ? Olisihan sekin kihlauspäivä, kun ensimmäisen kerran voisi kuulla pikkuisen sydänäänet ja nähdä pienen möykyn. Tätä miettien ja harkiten vielä...

Eilen illalla mulla oli töissä järkky turvotus ! Teki aivan tuskaa istuakkin, kun tuntu, että turvotus on nyt voimakkaimmillaan. Illalla kotiin päästyä, alkoi hieman jo helpottaa. Aamupala menee nihkeesti alas, vaikka nälkä onkin. Leipäpalaa pitää suussa pyöritellä ja vaivalloisesti nielasta. Smoothieta vois juoda vaikka koko ajan ! Ja eilen illalla suihkussa käytäessä ne samat hajut !! YÖK ! Taitaa mennä tuotteet vaihtoo, oman nenän vuoksi... Tissitkin on alkanut hieman kasvamaan ja nännit on edelleen kipeät. Lisää, lisää oireita vaan ! Mut kuhan ei mihkään oksennusrumbaan mene... Ja tää naama... Hyvin oli rauhoittunu tän kuukauden aikana, mutta nyt tuntuu kukkivan. NAUTIN, NAUTIN, HILJAA, NAUTIN !!

Ei parempaa syntymäpäivälahjaa voisi toivoakkaan !!

Eilen en kiireiltä koneelle päässyt kirjoittelemaan, joten päivitys nyt päivällä jäljessä ;)

Perjantaina päätin, että lauantai aamuna tulen testin tekemään, kävi miten kävi. Kovasti se myös jännitti ja samalla ajattelin, kun tikkua olin kastamassa, että haluanko pilata oman syntymäpäivän negatiivisella tuloksella. Tein sen kumminkin...

Kastoin tikun ja samalla yritin olla katsomatta viivan paikkoja. Kun tikku oli tarpeeksi pissassa uinnut, nostin sen ja laitoin vaakatasoon vessan kaappiin hetkeksi piiloon. Istuin hetken, mutta ajatus ei  liikkunut suuntaan, eikä toiseen. Ainut asia mikä mielessä oli, niin pohdin vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja, että miksi mun menkat olisi myöhässä, jos kyseessä ei ole raskautta. Noh, siinä se kumminkin komeilee, kaikessa komeudessaan !

12.9.-15 KP 34

Vaikka tätä hetkeä on odotettu, iski kumminkin pieni järkytys ja jännitys. Kaikki maailman raskauden ja keskenmenon välillä kävi mielessä. Samalla myös mietin, että tuleeko tämä ikinä onnistumaan ? Ja ne miljoona muuta kysymystä, mitkä päässä vilisti. Mutta kaikesta huolimatta, olen pyrkinyt ajattelemaan positiivisesti. Nautin niin kauan, kun tätä iloa kestää. Toivottavasti tällä kertaa selvittäis loppuun asti !!

Isäntä oli myös hieman innoissaan ja alkoi heti kyselemään, että milloin neuvolat ja ultrat pitää varata, vai miten asia hoidettiin ? Voih, samalla huomasin sen kasvoilla pienen pelon. Tai pelon, mutta huomasin miten edellisen koettelemus, saattoi nousta kasvoille. Sen vain jotenki näki. Mutta toivottavasti kummankaan sydän, ei tässä tulisi särkymään,

Kerroin asiasta tohkeessani myös hyvälle tutulle, kuka myös tätä asiaa on odottanut. Aamulla juteltiin, oikein kovasti FB Messengerin kautta ja hehkutus oli molemmin puoleinen. :) Onneks se ihminen on tällä hetkellä mun elämässä. Ihana jutella ja keskustella ja joka tuntee myötätuntoa. Toivottavasti tästä syntyisi myös kunnon uusi ihmissuhde. Varokaa,  mammat liikenteessä !! 

Huomenna ajattelin tehdä uuden testin ja katsoa, että tummeneeko viiva. Olkoot tämä sitten ensimmäinen 'ongelma', mutta toivottavasti on paljon voimakkaampi. 

Oireina tällä hetkellä;

• Nännikipu ja tuntuu kipeytyvän koko ajan lisää ja tissit turvoksissa. (hyvä ja saakin kipeytyä, sekä turvota !!)
• Nälkä !! (Just syötiin, mitäs seuraavaksi ? Kurnii jo !!)
• Uni, uni... (Voisin nukkua sen 12h, jolloin ei väsyttäis !)
• Paleleeee !! 

Eilen illalla suihkussa, suihkusaippua (hunajainen, Nivea) haisi hiuslakalle, oikein pistävälle ! Ja kasvokuorinta (myös Nivea-tuote) haisi ihan homeelle !! Vai onko kaikki 'mielikuvituksen' tuotosta plussauksen jälkeen ? En kumminkaan ajatellut asiaa suihkun yhteydessä, joten uskon, että hajuaisti on herkistymässä... Ja tänään aamulla tullut kirkasta valkovuotoa, oikein mukavasti. Sain myös eilen töissä pieniä tunteen purkauksia. Harvoin itken, mutta toivottavasti en nyt joka asiasta tule herkitymään. 

Tämä raskaus todistettiin eilen, syntymäpäivänäni ja toivottavasti pysyy matkassa toukokuuhun asti !! Parempaa lahjaa, en voisi isännältä uskoakkaan ;) Toivottavasti kaikki tulee menemään hyvin ! 

Tänään siis 4+3, laskurin mukaan.  

KP32

Tänään kp32 ja täti ei ole vielä tehnyt tuloaan. Kp 28 tein kumminkin testin, joka oli tyylikkään negatiivinen. Jälleen kerran... Tällä hetkellä en testiä ole tehnyt, koska uskon, että kyllä se sieltä vielä kirmaa, vaikka yllättäen.

Pidän huomisen päivän vielä odottelun parissa ja lauanataina tai viimeistään sunnuntaina, sitten testailut. Oireita ei ole kumpaakaan suuntaa. Ei että menkat olisi alkamassa tai mahdollisesta raskaudesta. Jos tissien pientä kipua ja turvotusta ei lasketa. Ja sitäkin on tainnut kierroissa esiintyä ?

Gelee Royale on ollut käytössä päivittäin, annoksena 1x1. Mitään erikoisempaa muutosta en aikaisemmista ole huomannut. Ellei sitten kierto heittele ton takia ? Tai ala heittelemään ? En kyllä millään jaksais alkaa arvuuttelemaan kiertoa uudestaan...

Jos jonkinlaista häiriötä sitten luvassa. Kyllähän edellinenki kierto jäi siihen 28päivää, joten mieli avoimena. Jännitystä yritän kovasti pitää poissa, mutta ennen ei ole menkat pois jäänneet, jonkun jännityksen vuoksi. Jännän äärellä jälleen, mutta mulla on kumminki ihan levollinen mieli.

Eihän tässä auta, kun taas odottaa hetken aikaa...

KP23

Tuntuu, että tää aika on vaan tässä mennyt ja edennyt normaalilla painolla ja ilman piinauksia. Tosin, en mä taaskaan suuria odottele, koska ovulaatio tuli kyllä hunosti hyödynnettyä... Mitään oireita omasta mielestä ei ole kyllä ilmaantunut, joten ihanan tädin vierailua odotellessa...
                Tosin ainut oire, jonka olen kokenut aivan huomaamatta, niin oikean puolen nippailu ajoittain ja jonkinlainen tykytys. Pienestä menkkajomon tunteesta puhumattakaan, mutta nämä 'oireet' ovat tainneet esiintyä joka kierrossa.

Huvittavaa, että mulla on varmaan sattunut edellisessä kirjoituksessa pieni pilkkuvirhe, limakalvon pkasuuden suhteen ??? Eli varmaan kuuluu napata pilkku pois välistä ja sanoa 7mm tai 7,1mm ? Hihi, taisin olla pienessä jännityksessä, että kuulokin hieman reistaili ? Noh, mutta kumminkin. 

Saa nähdä minkä tän kierron pituudeksi tulee. Jos tätiä ei näy kp28 jälkeen, niin täytyy sitten odottaa varmaankin sinne 32 päivään. Normaalin mukaan.

Tuttavallani oli eilen nt-ultra ja pikkuinen voi sielä nähtävästi hyvin, kun siitä FB ilmoitettiin. Aivan ihanaa ! Näin eilen myös vanhaa tuttavaa, joka odottaa myös toista ja laskettu aika on jo lokakuussa. Poikaa taas odottelee. Voih, kumpa itse sais edes ensimmäisen alulle !

Olen onnellinen heidän puolesta, titenkin. Toivoisin niin kovasti, että voisin pian liittyä 'mamma-klubiin' ja jakaa ajatuksia, pelkoja ja toiveita. Kävellä keväällä maha pystyssä ja nauttia, sekä valmistautua suureen odotukseen. 

Hiljaa hyvä tulee, mutta kohta aikakin on vierähtänyt vuodella eteenpäin, edellisestä plussasta. Muistan kuinka sairaalassa sanottiin, että "Kyllä me kohta nähdään taas, olette nuoria, joten kauaan, ette varmasti joudu odottamaan". Noh, täällä vielä ja vasta odotellaan, että milloin taas...

En ala kumminkaan elämään itsesäälissä ja surussa. Mä oon surru asiaa ihan tarpeeksi ja pyöritellyt ajatuksia. Toivon kumminkin sisälläni suuresti, että tapahtuisi pian ja kaikki olis silloin hyvin ja koko raskaus suijuisi hyvin. Uutta surua en jaksiasi käsitellä...

Syksyä kohti ja plussan toivossa !!