#1 Kirjoitus

Muitten blogeja lueskellessa ja pitkän harkinnan jälkeen, ajattelin sen myös itse aloittaa. 

Olen 21-vuotias ja Joulukuussa -14 elämäni muuttui ja Tammikuussa -15 romahti. Tein positiivisen rakaustestin Joulukuun alussa, joka oli positiivinen yllätys, mutta samalla hämmästyttävä. 

Olimme iloisia  ja innostuneita raskaudesta. Kerkesimme miettimään jo tulevista muutoksista ja itse jouduin sopeutumaan ajatukseen, että vartaloni tulee muuttumaan. Suuret ajatukset ja suuret haaveet. Kaikki oli jännittävää, eikä kunnolla tiennyt mitä odottaa. 

Raskausoireita oli väsymys, paleli, rintoja aristi, himoitsin maksamakkaraa, ummetus ja alavatsan turvotus. Raskaus oli todellinen. Tai siltä se ainakin tuntui, vaikka hirveitä oireita ei ollut. Äiti oli heti mieltä, että poika se on, koska samanlaiset oireet hänellä oli ollut, kun pikkuveljeäni odotti.

Nyt se päivä koitti !! Ensimmäinen ultra oli edessä ja jännitys oli kova ! Jännitin kovasti, että tänään me nähdään se pieni ihme, joka tuolla todella on. Mutta samalla mua valtas tunne, että kaikki ei ole hyvin ja en todellakaan haluais lähtä. 

Me odotettii ja odotettii. Joka kerta, kun tutkimushuoneen ovi kävi, mun vatsaa kouras. Olin niin jännittyny, että sanat ei riitä kertomaa...

Tuli meijän vuoro. Aristelevasti astuin huoneesee mieheni kanssa. En uskaltanu katsetta näytölle laittaa, koska tunne siitä, että kaikki ei ole hyvin. Kätilö otti ultran vatsan päältä ja sanoin, että joutuu tekemään sisäisesti, koska päältä ei tarpeeksi näy. Kerkesin säikähtää. 

Totta se oli. Vatsassani ei ollut muuta kuin istukka ja ruskuaispussi. Mä romahdin. Kätilö yritti vielä katsella, mutta ei siellä tosissaa mitään ollut. Aika rääkärille, joka ultras uudestaan ja passitti tulemaan seuraavana päivä uudestaa, klo 7.30 kaavintaa ja istukka menisi tutkittavaksi.

Me molemmat romahdettii. Se oli henkinen potku munille, niin sanotusti. Ei tuntunu todelliselta. Me ei oltu raskaana. Oli huijattu olo...

Pääsin aamulla jo ensimmäisenä. Ei tarvinu onneks kauaa odottaa. Kaikki meni hyvin ja päivän aikana päästiin jo lähtemään kotiin. Ja tyhjä olo valtasi tunteet. Miksi se meni näin ?

Suurimmista pahoista tunteista päästiin yli. Onneks mulla on ihana mies, kenen kanssa pystyin asiasta puhumaan, sekä fiiliksistä mitä nyt aina ilmaantu. Tapaus kosketti sitä melkeempä yhtä paljon, ku mua ja silloin tajusin, että toi äijä on se, kenen kans haluun todellaki viettää loppu elämän ja se on aina mun tukena ja turvana, kun sitä tarvitsen. Rakastuin syvästi uudestaa.

Nyt kaavinnasta kulunut aikaa viis viikkoa ja kolme päivää. Kuukautiset alko tiistaina, tasan viis viikkoa kaavinnasta. Hirveesti ei normaali kierrosta ole. Olo on hyvä, koska vuodon loputtua "tulee jos on tullakseen"-yritys voi alkaa ! :) 

Mitään "ilmoitusta" alkavista kuukautisista ei tullut. Rinnat ei aristellut, vatsa ei mennyt sekaisin tai ei muutakaan erityistä. Alavatsaa väänteli kovasti herättyä ja aamupäivällä alkoi niukka vuoto, joka muuttui päivän mittaa runsaammaksi. Kivut koveni. Oli normaaleista kuukautiskivuista voimakkaammat. Burana on onneksi ollut hyvä apu ja joudun vieläkin ottamaan 1-2 tablettia päivässä. Vuoto on väriltään ollut kirkkaan ja tumman väliltä ja hyytymiäkin on ollut jonkin verran. 

Ensiviikon perjantaina 13 päivä, mulla olis jälkitarkastus. Halusin ajan ihan oman mielenterveyden vuoksi ja varmistuksesksi, että kaikki on ok. Patalogin vastaus istukasta oli tullut epikriisinä postiin, että kaikki ok ja uutta raskautta voi alkaa yrittämään kuukauden päästä uudestaan. 

Ajatuksia olen jo paljon käsitellyt omassa mielessäni ja aika hyvin asiasta toipunut. Tietysti ajatus raskaudesta on paljon mielessä, mutta yritän asiaa vältellä, koska en jaksa ajatella. Joudun muutenkin törmäämään raskaana oleviin, joko töissä tai FB:ssä... Blogin tarkoitus on myös tietysti, että kerron pienen mielen sisällöstäni ja vertaistukena :) 

Kahden kuukauden tapahtumat on tähän tekstiin tiivistetty, jotta kärryille pääsee :) Asiat tulevat varmasti vielä esille uusissa kirjoituksissa. Ja kyllä. Tämä todennäköisesti tulee painottumaan enemmän raskauteen, koska esikoisen saaminen on kovasti mielessä ja miehen kanssa niin sanotusti sovittu juttu ;) 

Mutta katsotaan minne asiat johtavat ja ajatukset vievät ! Tervetuloa seuraamaan blogia ja kommentoimaan, jos kiinnostaa :) Ja totta kai lukijoita on kiva saada, että mielenkiinto kirjoittamisessa pysyy. Hyvä jos jaksoit tämänkin tekstin lukea ja pahoittelen pitkää alkusoittoa :)