Tuulimunaraskaus (ovum abortivum) johtuu sukusolujen yhtymisvaiheessa tapahtuvasta satunnaisesta kehityshäiriöstä.
Tuulimunaraskaudella tarkoitetaan raskautta, jossa sikiön kehitys on keskeytynyt niin varhaisessa vaiheessa, ettei kaikututkimuksella voida sikiötä välttämättä edes todeta. Tuulimunaraskaudessa kehittyvät niin sikiökalvot kuin istukkakin, mutta ei siis itse sikiötä.
Ominaista tuulimunaraskaudelle on, että sikiöpussin kaikututkimuksissa on toistuvasti nähtävissä ruskuaispussi ilman sikiökaikuja.
Tuulimunaraskauden aikainen vuoto on vähäistä tai sitä ei ole ollenkaan. Myöskin kohdunsuu on kiinni.
Keskenmenoista 77 % on tuulimunaraskauksia.
Yleensä tuulimunaraskaus keskeytyy itsestään noin 8-10. raskausviikolla. (Lähde Terve.fi -sivulta)
Jepjep... Mitä voisin vielä kommentoida asiaa ? No... Mulla itellää tuulimunraskaus jatku todellaki siihen yli 11+ ja mitään keskenmenon oireita ei ollu, mistä tietysti lääkäri ja kätilö oli ehkä vähän ihmeissään. Tietoonikin vielä kaavinnän jälkeen sain, että ruskuaispussi vastasi viikkoja 11+ ja istukassakaan ei näkyvää ollut. Ja patalogin vastaus oli kanssa positiivinen, että poikkeavuutta ei ollu. Hyvä niin.
Ensimmäisessä ultrassakin kohtu oli kasvanut normaalisti ja lapsivettä oli normaalin verran, mutta asukki puuttui. Hoikkana ihmisenä, se pieni mitätön alavatsan turvotus oli tarkkasilmäsillä huomattavissa jo. Tai jos ei asiaa tajunnut siinä mielessä, nii varmasti joku pienessä mielessä mietti, että oon lihonu. En väitä, etteikö olisi ikävä sitä aikaa, kun pahasta ei ollut tietoakaan. Se oli hetki elämässä, milloin tunsin iloa elämää kohtaan ja jaksoin eri tavalla, vaikka väsymys oli kova...
Näin jälkeenpäin, kun alan asiaa uudestaan miettimään ja ajattelemaan, ei meinaa sanoja löytyä. Miten joku asia voiki vetää ihmisen hiljaseks ? Vaikka olen sanonut, että pahemmasta on yli päästy henkisesti, sitä ei haluais enää käsitellä... Mut on varmaan todella vedetty maanrakoo ja lujaa. Tunnen taas oloni hölmöks kirjottaessa, enkä oikein tiedä mitä kertoa. Voihan se hyvin ollakki, ettei tätä blogia tuu kukaan välttämättä lukemaankaan/ seuraamaan.
Ja tiedän, että moni on kokenut pari tai kolmekin keskenmenoa, ennen kuin raskaus on pidemälle edennyt tai on kuullut jo sydämen sykkeet, mutta seuraavalla kerralla ei mitään olekkaa ja sikiö on kuollut. Itse en ole henkilökohtaisesti valmis kokemaan asiaa, mutta minkä teet, jos luonto niin päättää. Nostan hattua noille vahvoille naisille, jotka ovat joutuneet sitä kauheutta kokemaan. Koska itselleni tämä tuulimunaraskaus otti koville, joten en haluaisi kuvitella asiaa millään toisella kauhealla tavalla.
Mutta nyt siihen keventävään vaiheeseen ! Vaikka sanoin, etten tule mitään ovulaatiotikkuja ostamaan... Myönnän näin tehneeni :) Lueskelin taas illan aikana kovasti keskustelupalstoja ja ties mitä sivuja, nii ajatukseen heräsi, että jos en tässä kuussa ovuloikkaan ? Eli tikut ostin sen vuoksi, että seuraan sitä ovulaatiota (sittenkin)... Miksi ? Siksi, koska haluan olla tietoinen asiasta, että onko kroppa normaalisoitunu kaavinnan jälkeen.
Mutta... Ajattelin tätä blogia kirjoitella, koska tuulimunaraskaus on loppupeleissä yleinen, mutta tietoa kumminkin vähän. Noh... Eihän siihen tota alkua parempaa tietoa välttämättä saa, mutta haluan auttaa sitä naista/ naisia. joka joskus kokee saman asian tai vastaavaa, niin täältä löytyy toinen ! Vertaistuki on paras tuki, jota itsekkin olen paljon netin kautta saannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti